Otsikon kysymystä ei ole Suomessa juurikaan esitetty, eikä siihen sen myötä ole oikein kattavaa vastaustakaan. Asiasta osaavat parhaiten kertoa iäkkäät trans- tai muunsukupuoliset henkilöt. Päädyin siis keskustelemaan asiasta transtaustaisten senioreiden kanssa.
Tutkimustietoa tästä aiheesta on erittäin niukasti, eivätkä media tai järjestöt ole aiemmin nostaneet aihetta esiin. Tilanne on kuitenkin muuttunut aivan viime aikoina. Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat haastatelleet sukupuolivähemmistöihin kuuluvia iäkkäitä, mutta tuloksia ei ole vielä julkaistu. Tänä keväänä julkistetussa Ylen rahoittamassa sateenkaarisenioreita kuvaavassa dokumenttisarjassa ”Kun saa rakastaa” on mukana transtaustaisia osallistujia. Vanhustyön keskusliitto puolestaan edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden yhdenvertaisuutta Pohjanmaalla.
Transtaustaiset henkilöt ovat perustaneet omia järjestöjään, ja osallistuneet niiden kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun jo vuosikymmeniä sekä tuoneet esiin lainsäädäntöön ja hoitoon pääsyyn liittyviä epäkohtia. Transtaustaisten ihmisten järjestämät monet tapahtumat keräävät erityisesti nuorempia yhteen.
Pysyvä kokemus ristiriidasta syntymässä määritellyn sukupuolen ja oman identiteetin välillä, on osa ihmiselämän kirjoa. Kuitenkin monet transsukupuoliset henkilöt ovat joutuneet sukupolvien ajan peittämään sukupuoltaan ympäröivän yhteisön ja lähipiirin tuomitsevuuden vuoksi. Tämän vuoksi transsukupuolisuus identiteettinä on ollut vaikea kantaa ja joillekin täysin yli omien voimien käyvä tilanne. Hyvin hitaasti transsukupuolisuus on tullut näkyväksi ja hyväksytyksi osana ihmisten moninaisuutta.
Transsukupuolisia henkilöitä on arvioitu eri tutkimuksissa olevan väestöstä noin yhden prosentin verran. Jotta eri ikäisten transtaustaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta saadaan paremmalle tolalle, tarvitaan kokemustietoa ja tutkimustietoa sekä asian esillä pitämistä esimerkiksi eri koulutuksissa.
Kun ihminen vanhenee, hän tarvitsee keskimäärin enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kuin nuorempana. Transtaustaiset iäkkäät henkilöt ovat elämänkulkunsa varrella joutuneet tilanteisiin, joissa heitä on kieltäydytty ottamaan terveydenhuollossa vastaanotolle transsukupuolisuuden vuoksi. Syyksi terveysalan ammattilaiset ovat kertoneet, etteivät tiedä mitään transsukupuolisuudesta tai ainakaan he eivät ole kokeneet, että tietävät tarpeeksi hoitaakseen potilasta.
Haastattelemani seniorit kertoivat, että toisaalta terveydenhuollon ammattilainen on heidän tietojaan katsoessaan saattanut nostaa transsukupuolisuuden keskusteluun silloinkin, kun se ei millään tavoin ole liittynyt hoidettavaan sairauteen tai vammaan. Tämä on tuntunut heistä kovin hämmentävältä.
Perustuslaki ja tasa-arvolaki molemmat kieltävät syrjinnän sukupuolen perusteella. Sen vuoksi transsukupuolisuuteen liittyvät kysymykset kuuluvat osaksi terveydenhuollon perusopetusta ja täydennyskoulutusta. Jokainen terveys- ja sosiaalialan ammattilainen tarvitsee valmiudet kohdata, hoitaa ja tukea transsukupuolisia asiakkaita ja potilaita.
Haastattelemani iäkkäät transsukupuoliset henkilöt kertoivat siitä, miten iäkkäät transmiehet ja -naiset ovat usein kokeneet syrjintää ja uhkaavia tilanteita elämänsä varrella. Siksi pyrkimys piilottaa transtausta on auttanut vähentämään näitä tilanteita, eikä koetuista uhkatilanteista tai väkivallasta ole aina ilmoitettu eteenpäin.
Heidän viestinsä oli painava: tarvitsemme toinen toisiamme yhdenvertaisina ja toisiamme kunnioittavina kanssakulkijoina. Vanhuudessa on tärkeää saada edelleen olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi sen mukaisesti kaikissa elämänkäänteissä.
Voimme yksilöinä ja yhdessä muiden kanssa rakentaa turvallisempaa maailmaa iäkkäille transihmisille ja muunsukupuolisille. Se perustuu yhdenvertaiseen kohtaamiseen ja toisen yksityisyyden kunnioittamiseen. Se perustuu myös ymmärrykseen siitä, että sukupuoli on vain yksi ominaisuutemme ja sukupuolen moninaisuus on aina osa ihmisten moninaisuutta.
Iloista ja turvallista Pride-viikkoa kaikille!
Vanhusasiavaltuutettu
Päivi Topo
