Hoppa till innehåll

Arki hoivayksikössä – onko se sellaista kuin iäkäs asukas toivoo?

Julkaisuajankohta 31.3.2023 13.39
Erityisasiantuntija Päivi Ahosola.
Erityisasiantuntija Päivi Ahosola.

Hoivayksikön arki saattaa nykykeskustelussa kuulostaa monimutkaiselta: mitoituslaskelmilta, mittareilta, laatuvaatimuksilta ja välillisen ja välittömän hoitotyön pähkäilyltä. Asukkaan kannalta ajatellen hyvä arki on kuitenkin helpompi määritellä: Iäkkään asukkaan hyvä arki hoivayksikössä rakentuu ihan samalla tavalla yksilöllisesti merkityksellisistä asioista kuten muunkin ikäisten ja eri ympäristöissä asuvien ihmisten arki.

Ihminen on yhtä perin juurin sosiaalinen kaikenikäisenä, hoivakodissa asuessaankin. Hoivayksikön ilmapiiri, kohtaamiset ja toimintamahdollisuudet ovat tärkeitä. Arki ei saa kutistua fyysisistä tarpeista huolehtimisen ja hoitotoimenpiteiden ympärille. Asiat, jotka ovat kuuluneet elämään ennen hoivayksikköön muuttoa, ovat todennäköisesti tärkeitä edelleen. Iäkkään aito kuuleminen ja tahdon noudattaminen on tärkeää.

Olemme vanhusasiavaltuutetun toimistossa käyneet kuluneen vuoden aikana monta tärkeää keskustelua arjesta ja käytännöistä vanhusten hoivayksiköissä, ja lukeneet monta mielenkiintoista tutkimusta aiheesta. Olemme tavanneet ammattiliittoja, valvontaviranomaisia, viranhaltijoita ja järjestötoimijoita ja saaneet puheluita ja viestejä omaisilta ja iäkkäiltä itseltään, myös hoivayksiköissä asuvilta. Olemme kuulleet huolia ja ratkaisuehdotuksia eri näkökulmista. Vanhusasiavaltuutetun tehtävänä on iäkkään asukkaan aseman sekä oikeuksien vahvistaminen, joten asukkaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesta arjesta puhuminen on tärkeää.

On selvää, että hyvä arki on yhteydessä resursseihin ja työvuorossa olevan henkilökunnan määrään. Hoivayksikössä asuva iäkäs henkilö tarvitsee yleensä paljon apua päivittäisiin toimintoihinsa, kuten peseytymiseen, pukeutumiseen ja hampaiden hoitoon, ja tämän avun saaminen ajallaan on hänelle tärkeää. Usein toistuva arkinen esimerkki on mahdollisuus saada tarvittaessa ja ajallaan apua wc-käynnissä. Kyse on itsemääräämisoikeuden toteutumisesta tilanteessa, jossa siihen tarvitaan toisen apua. Hoitajien liian pieni määrä työvuorossa voi johtaa esimerkiksi siihen, että etenkään siirtymisessä paljon apua tarvitsevat asukkaat eivät saa heti tarvitessaan apua, vaan joutuvat odottamaan. Se voi johtaa myös siihen, että hoitajalla ei ole aikaa pysähtyä juttelemaan silloin kun asukas toivoo, tai että asukasta ei ehditä riittävästi tukea yhteydenpidossa läheistensä kanssa. Vanhusasiavaltuutettu on lausunnoissaan korostanut, että suunniteltuun 0,7 mitoitukseen tulisi pyrkiä mahdollisimman pian.

On selvää, että henkilöstörakenteella on asukkaan hyvän arjen kannalta suuri merkitys. Hoivayksikössä tarvitaan hyvää sairaanhoidollista osaamista, jotta esimerkiksi lähtöjä päivystykseen olisi mahdollisimman vähän. Tarvitaan myös monenlaista muuta osaamista, ja lisäksi asukaslähtöistä joustavuutta työnkuviin. Onko työvuorossa riittävästi henkilöitä, joiden tehtäviin päivittäisissä toimissa avustaminen kuuluu? Entä onko heitä, joiden tehtäviin kuuluu mielekkään tekemisen järjestäminen, joka sekin vaatii erityistä osaamista silloin kun tekijän omat voimavarat ovat vähäiset? Suurin osa ympärivuorokautisen hoivan piirissä asuvista iäkkäistä kärsii muistisairaudesta. Tällöin sosiaaliset tarpeet ja sosiaalinen hyvinvointi korostuvat entisestään.

On huolestuttavaa, että erilaiset hallinnolliset tehtävät ovat lisääntyneet hoivatyössä. Kun tutkijat (Kröger ym. 2018) vertasivat työn sisältöä vuosien 2005 ja 2015 välillä, kirjaaminen ja muut hallinnolliset tehtävät olivat lisääntyneet, mutta asiakkaan kanssa ulkoilu ja henkisen tuen antaminen vähentyneet. Asukkaan hyvän arjen kannalta tämä ei ole hyvä suunta. Kysymys asukkaan hyvästä arjesta linkittyykin myös siihen, miten asukaslähtöisesti työtä hoivayksikössä organisoidaan ja miten hallinnollisten töiden määrää hallitaan.

On ollut huolestuttavaa kuulla, että koronapandemian aikaisia rajoittavia käytäntöjä tai laitosmaisia toimintatapoja on jäänyt voimaan hoivayksiköissä. Toimintakykyä tukevat askareet ovat saattaneet jäädä pois päiväohjelmasta. Koronapandemia on ollut hoivayksiköissä työskenteleville haastavaa aikaa, ja arkea on rajoitettu hyvässä tarkoituksessa. Asukkailla on kuitenkin oikeus hyvään, yhteisölliseen ja mielekästä tekemistä sisältävään arkeen.

Arjen hoivayksikössä tekevät omanlaisekseen ennen kaikkea ihmiset – siellä asuvat ja työskentelevät. Asukkaan hyvä arki luo hyvinvointia myös työntekijöille. On ollut avartavaa perehtyä uuteen tutkimukseen (Saari ym. 2022) empatiasta teknologiavälitteisessä hoivassa. Sen keskeinen lopputulos on juuri se, että työhyvinvointi hoivatyössä tulisi nähdä enemmän asiakassuhteessa syntyvänä ilmiönä. Kun työntekijällä on mahdollisuus luoda hyvä vuorovaikutussuhde asukkaaseen ja toimia tämän parhaaksi, usein myös hänen oma työhyvinvointinsa pysyy hyvänä.

On hienoa, että elämä ei myöskään ole pelkkää arkea. Valmistautumisella juhlapyhiin ja muihin tärkeisiin tapahtumiin on aivan erityinen merkitys hoivayksikössä, jossa asukkaat viettävät usein paljon aikaa. Arjen lisäksi vuosi sisältää onneksi myös monta juhlan paikkaa.

 

Päivi Ahosola,
erityisasiantuntija

 

Lähteet:
Kröger T., Van Aerschot L. & Puthenparambil J.M. (2018) Hoivatyö muutoksessa – suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto.

Saari E., Koivisto T., Koskela I., Känsälä M., Rydman V. & Turunen J. (2022) Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Työterveyslaitos.

Blogi