Vanhusasiavaltuutettu järjesti 11.5.2023 seminaarin, jonka tavoitteena oli hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, millainen on ikääntyneiden asema ja miten heidän oikeutensa toteutuvat suomalaisessa yhteiskunnassa. Vanhusasiavaltuutetun keskeisimpänä tehtävänä on seurata ja arvioida ikääntyneiden asemaa sekä oikeuksien toteutumista ja sen vuoksi on tärkeää, että jo toiminnan alussa kootaan tietoa nykytilanteesta ja korjausta vaativista asioista. Laajaa aihetta tarkasteltiin toimeentulon, osallisuuden ja palveluiden näkökulmista.

Asiantuntijapuheenvuoroja kuultiin Eläketurvakeskuksesta, Kelasta, THL:stä, Ikäinstituutista, Oikeusministeriöstä, Kansallisesta auditiivisen viestinnän keskuksesta, Helsingin yliopistosta ja Ihmisoikeuskeskuksesta. Vanhusasiavaltuutetun strategisen toiminnan tueksi perustetun seniorivaikuttajaryhmän jäsenet sekä valtakunnallisten eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n puheenjohtaja pitivät kommenttipuheenvuoroja asiantuntijoiden esityksiin. Luonnehdinnat puheenvuorojen sisällöstä ja mahdolliset esitysmateriaalit löytyvät tästä uutisesta.

Valmisteilla raportti ikääntyneiden asemasta ja oikeuksien toteutumisesta

Vanhusasiavaltuutetun toimisto valmistelee raporttia ikääntyneiden asemasta ja oikeuksista vuoden 2023 aikana. Raportti on samalla vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle, joka lainsäädännön mukaisesti annetaan kerran neljässä vuodessa. Vanhusasiavaltuutettu antaa raporttinsa kolmannen toimintavuoden aikana eli vuonna 2024.

Raportissa hyödynnetään olemassa olevia tilastotietoja, tutkimusta sekä muuta olennaista materiaalia, kuten vanhusasiavaltuutetulle tulleita kansalaisten yhteydenottoja. Valmistelun yhteydessä kuullaan erilaisissa tilanteissa olevia iäkkäitä ihmisiä sekä ikääntyneiden aseman ja oikeuksien parissa toimivia tahoja, tutkijoita, viranomaisia ja päättäjiä. Raportin keskeinen sisältö on vanhusasiavaltuutetun suositukset siitä, miten ikääntyneiden kansalaisten asemaa ja oikeuksien toteutumista voitaisiin vahvistaa.

Ikääntyneiden aseman ja oikeuksien kannalta on olennaista tunnistaa kaikkein vaikeimmissa tilanteissa olevien ihmisten tilanteet ja niiden taustalla olevat syyt. Osa liittyy vanhuuden elämänvaiheiseen, mutta suurelta osin vaikeudet juontavat jollain tavoin juurensa aikaisempiin elämänkulkuihin. Yhtä olennaista kuin tunnistaa ongelmakohdat, on havaita ne toimet, jotka ylläpitävät ikääntyvän väestön hyvinvointia ja kannattelevat elämänvaikeuksissa. 

Ikääntyneiden asema ja oikeuksien toteutuminen -seminaarin puheenvuorot

Apulaisoikeusasiamies nosti esiin ongelmia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa

Vanhusasiavaltuutetun 11.5.2023 tilaisuuden avauspuheenvuorossaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin totesi, että viime vuosina on tehty monia merkittäviä lainsäädännön uudistuksia ikääntyvien ja vammaisten henkilöiden palveluihin. Apulaisoikeusasiamies on kuitenkin todennut tarkastuksissaan ja ratkaisuissaan tehtyihin kanteluihin useita keskeisiä ongelmia vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Nämä ovat liittyneet hoidon ja hoivan huonoon laatuun sekä palveluiden heikkoon saatavuuteen sekä siihen, että toiminnan valvonnassa on ollut puutteita. Lisäksi asumispalveluissa ja laitoksissa on rajoituskäytäntöjä, jotka loukkaavat asukkaiden itsemääräämisoikeutta. Myös ikääntyneiden palveluihin liittyvässä päätöksenteossa on havaittu virheellisyyttä tai sitä, että päätöksiä ei tehdä. Apulaisoikeusasiamies on myös todennut, että viranomaispalveluiden muuttuminen sähköisiksi vaarantaa ikääntyneiden henkilöiden palveluiden saatavuutta.

Oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tehtävänä on seurata, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset, virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muut julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. 

Toimeentulo: pienituloisuus yleistä yksinasuvilla

Eläkkeensaajien toimeentulon kehityksestä kertoi Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto. Hän kertoi, että eläkeläisistä yhä suurempi osa saa työeläkettä ja aikaisempaa suurempi osuus eläkeläisten tuloista on työeläkettä. Huolestuttava kehitys on sen sijaan se, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevista aikaisempaa suurempi osuus saa vain kansaneläkettä eli heille ei ole lainkaan kertynyt työeläkettä. Vuosien 1995–2022 välisenä aikana kokonaiseläke on noussut noin 1,5 prosenttia vuodessa ja eläkeläisten suhteellinen tuloasema on pysynyt samana suhteessa työllisiin.

Tulojen riittävyyttä Mikko Kautto tarkasteli pienituloisuuden käsitteen avulla. Pienituloisuusaste tarkoittaa sitä, että tulot ovat alle 60 prosenttia aikuisväestön keskitulosta. Eläkeläisten pienituloisuus on vaihdellut 2000-luvulla ja vuonna 2020 60 prosentin tulorajalla tarkasteltuna pienituloisia oli 13 prosenttia eläkeläisistä. Kun tuloraja lasketaan vielä alemmas eli 50 prosenttiin keskitulosta, oli pienituloisia eläkeläisiä kolme prosenttia. Pienituloisuus on selvästi yleisempää yksinasuvilla eläkeläisillä kuin toisen kanssa asuvien keskuudessa. Samoin kaikkein vanhimpien keskuudessa pienituloisuus on nuorempia yleisempää. Yli 84-vuotiaista peräti 35 prosentilla tulot olivat alle 60 prosenttia keskitulosta (mediaanitulo). (Katso Kauton diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Raimo Ikonen kertoi, että eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kokoaa säännöllisesti tietoa iäkkäiden toimeentulosta ja osallisuudesta Huomisen kynnyksellä -tutkimuksessaan. Ikonen korosti eläkeikäisten suurta ikähaitaria ja eroja elämäntavoissa. Eläkeläiset tuovat lukusia hyötypanoksia yhteiskunnalle ja niistä tarvitaan enemmän tietoa. Hän totesi, että olisi tarpeen arvioida sitä, minkä ikäisenä nettoveronmaksajan rooli Suomessa päättyy. EETUn tuoreeseen kyselyyn vastanneista 40 prosentilla elinkustannusten nousu oli vaikeuttanut toimeentuloa. Osalla ikääntyneistä eläkkeiden pienuus haittaa jokapäiväistä elämää, ja EETU ry ehdotti kansallista eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelmaa tälle hallituskaudelle.

Kelan tutkimusprofessori Henna-Mari Mikkola kertoi, että Kelan etuuksien saajista 29 prosenttia on yli 65-vuotiaita ja he saavat kaikista Kelan myöntämistä etuuksista 23 prosenttia. Takuueläkettä saavien määrä kasvoi pitkään, mutta kääntyi laskuun vuonna 2022. Takuueläkkeensaajista noin puolet on yli 60-vuotiaita ja heistä valtaosa on naisia. Yli 65-vuotiaista noin prosentti saa vuosittain perustoimeentulotukea. Yli 65-vuotiaiden saamien lääkekorvausten arvo on noussut vuosia samalla, kun iäkkäiden määrä on kasvanut. Korvauksia maksetaan Kelan sairausvakuutuksen perusteella. Yli 65-vuotiaiden lääkekulujen vuotuinen omavastuukatto täyttyi yli 130 000 henkilöllä vuonna 2019. Samana vuonna matkakorvausten omavastuukatto täyttyi yli 42 000 yli 65-vuotiaalla. Yli 65-vuotialle eläkkeensaajan hoitotuki on keskeisin vammaisetuus ja sen saajista valtaosa on iäkkäitä. Yli 65-vuotiaiden yleisin tapa asioida Kelan kanssa on posti, kun se tätä nuoremmilla on verkkoasiointi ja heille mieluisin asiointitapa on palvelupiste. Kelan tilastoista löytyy tietoa alla olevista linkeistä. 

• Tietopaketti: ikääntyneet Kelan asiakkaina | Kelan tietotarjotin
• Tietopaketti: ikääntyneet Kelan kuntoutuksen asiakkaina | Kelan tietotarjotin
• Tietopaketti: sairausvakuutuksen matkakorvaukset | Kelan tietotarjotin 

Kari Veikko Itkonen nosti kommenttipuheenvuorossaan esiin köyhien ja syrjäytyneiden vanhusten näkökulmia. Hän totesi, köyhyyden seurauksena moni asia ihmisen elämässä tulee vaikeaksi. Köyhän on myös muita hankalampaa yrittää hoitaa omia asioitaan eikä heidän kokemistaan ongelmista oikein välity tietoa muille. (Lue Itkosen puheenvuoro tästä pdf-linkistä).

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Minna Zechnerin puheenvuoro esitteli tilasto- ja tutkimustiedon valossa ikääntyneiden kasautuneiden toimeentulo-ongelmien moniulotteisuutta. Taloudellinen huono-osaisuus yhdistyy usein muihin hyvinvointiongelmiin ja sillä voi olla pitkät juuret aiempiin elämänvaiheisiin. Minna Zechner korosti, että ikääntyneiden taloudellisessa syrjäytymisessä ei ole kyse vain siitä, että tulot eivät riitä välttämättömiin asioihin, vaan siitä, etteivät tulot riitä ihmisarvoiseen elämään. Hän nosti esille iäkkäiden pienituloisuuden ja vanhuusköyhyyden erityispiirteitä, kuten sairauksien ja hoivan tarpeiden myötä lisääntyvät terveydenhuoltomenot. Liian suuret palvelumaksut, palvelujen puutteet tai huono saavutettavuus estävät palvelujen käyttöä, jolloin erilaiset ongelmat pääsevät kasautumaan. (Katso Zechnerin diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Auni-Marja Vilavaara painotti kommenttipuheenvuorossaan, että jokaisella hyvinvointialueella päätökset sekä palvelut tulisi kohdentaa vastaamaan alueellisia ikääntyneen väestön tarpeita. Erityisesti tulisi huomioida eriarvoisuuteen yhdistyviä tekijöitä alueiden sisällä. Auni-Marja Vilavaara otti esille esimerkkejä Helsingin kaupungin tilastoista, jotka havainnollistivat ikääntyneiden sosioekonomisia eroja, toimeentulo-ongelmia, sairastuvuutta sekä julkisten ja yksityisten palvelujen käyttöä kaupungin eri osien välillä. Auni-Marja Vilavaara kertoi, että aiemmin kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuihin myönnettiin toimeentulotukea, mutta nyt ensisijaista on asiakasmaksujen alentaminen tai perimättä jättäminen tilanteessa, jossa ikääntyneen tulot eivät riitä maksujen kattamiseen. (Katso Vilavaaran diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Ikääntyvien palveluiden saatavuus heikentynyt – ikäystävällisyys kuitenkin etenee

Johtava asiantuntia Sari Kehusmaa THL:stä kuvasi seurantatietojen perusteella, että kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan asiakkaiden osuudet koko ikääntyneestä väestöstä ovat laskeneet. Kotihoidon tilannetta Kehusmaa kuvasi toteamalla, että käyntimäärät ovat romahtaneet samaan aikaan, kun kotihoitoa tarvitsevien määrä on kasvanut. Tämän seurauksena kotihoitoa saavat valtaosin vain he, joilla on siihen erityisen suuri tarve. Kansallisen asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan vanhuspalveluiden asiakkaat ovat sen toteutukseen pääasiassa tyytyväisiä. (Katso Kehusmaan diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Markku Lehto korosti kommenttipuheenvuorossaan sitä, että kun teknologiaa sovelletaan, sote-palveluiden järjestämisessä pitäisi erottaa ne palvelut, joissa asiakas tai potilas käy vain kerran ja ne, joita hän käyttää useamman kerran tai jatkuvasti. Jälkimmäisten osalta tarvitaan iäkkäille asiakkaille omatyöntekijä. Sote-palveluissa työskentelevien taidot kohdata ikääntyvät asiakkaat ja potilaat ovat olennaisia, jotta syntyy tunnetila, joka vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, kun potilas poistuu vastaanotolta tai muusta tapaamisesta. Onnistunut tapaaminen voi vähentää tarvetta muihin käynteihin.

Vanhempi tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista kuvasi ikäystävällisen asuinympäristön piirteitä ja palveluiden roolia osana sitä. Hän korosti ikäystävällisyyden merkitystä ja hyödyllisyyttä tavanomaisissa asuinympäristöissä, joissa asuu eri ikäisiä. Rappe kuvasi monimuotoista ikäystävällisyyteen liittyvää säädöspohjaa ja toi esiin puutteita asuinympäristöjen esteettömyydessä. Esimerkiksi vain vähän yli puolet 75-vuotta täyttäneistä oli tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa käyttää julkista liikennettä.  Rappe totesi, että iäkkäille pitäisi olla paremmat mahdollisuudet osallistua asuinympäristöjen ja palveluiden suunnitteluun. (Katso Rappen diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Jaakko Tuomi kuvasi ikäystävälliseen asumiseen liittyvässä kommenttipuheenvuorossaan neljän K:n mallia, jotta toimintakyvyltään heikentyneille asukkaille saadaan suunniteltua toimivia asuntoja. Näissä ympäristöissä on ratkaisuja, jotka vähentävät kumartumista, kurkottamista, kaatumista ja kantamista. (Katso Tuomen diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia paljon – eriarvoisuus esteenä

Osastopäällikkö Johanna Suurpää Oikeusministeriöstä kuvasi säädöksiä, jotka turvaavat kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Käytännössä osallistuminen ja vaikuttaminen on muita harvinaisempaa niillä, joilla on korkea ikä, pienet tulot tai he kuuluvat kieli- tai kulttuurivähemmistöihin. Myös digitaitojen puute vaikeuttaa osallisuutta. Oikeusministeriö toteuttaa ikääntyneiden vapaaehtoistoimintaa edistävää hanketta, jolla pyritään madaltamaan osallistumiskynnystä ja lisäämään kuntien ja järjestöjen yhteistyötä. (Katso Suurpään diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Tuulikki Petäjäniemen kommenttipuheenvuorossa kuvattiin lukuisia eri vaikuttamiskeinoja, joita vanhusneuvostot, järjestöt ja yksittäiset iäkkäät asukkaat käyttävät, nostaessaan esiin paikallisia kehittämistarpeita. Petäjäniemi totesi, että vaikuttamismahdollisuuksista pitäisi kertoa enemmän. (Katso Petäjäniemen diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin projektipäällikkö Ella Airola esitteli digitaalisia palveluja sekä millaisia myönteisiä tai kielteisiä puolia digitaalisten ratkaisujen käyttö saattaa tuoda esille. Ella Airola korosti, että vaihtoehtoja digitaalisille palveluille on aina oltava, myös harvaan asutuilla alueilla. (Katso Airolan diaesitys tästä linkistä, pdf.)

Vappu Taipale totesi kommentissaan, että iäkkäille ihmisille on ollut vuosia samat esteet uuden teknologian hyödyntämisessä. Ne ovat rahan puute, joka estää laitteiden hankinnan sekä osaamisen puutteet ja laitteiden ja teknologiavälitteisten palveluiden huono käytettävyys. Hän peräänkuulutti iäkkäille parempia mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja kysyi, että missä ovat iäkkäiden oppimisen asiantuntijat eli gerogogit, jotka ymmärtäisivät, miten iäkkäät ihmiset oppivat parhaiten. Hän totesi, että ilman digitaitoja olevia iäkkäitä kohdellaan nöyryyttävästi, koska kasvokkaisia palveluja on yhä vähemmän ja niitä saadakseen joutuu pitkään jonottamaan seisten ulkoilmassa pitkiä aikoja ja tällaisesta kohtelusta on päästävä heti eroon.

Johtaja Sirpa Rautio kertoi työstä, jota eduskunnan yhteydessä toimiva Ihmisoikeuskeskus tekee ikääntyvien ihmisoikeuksien edistämisessä. Olennainen osa Ihmisoikeuskeskuksen työtä on Ihmisoikeusvaltuuskunnan työn johtaminen samoin kuin siihen liittyvän ikääntyvien ja vammaisten oikeuksien jaostojen toiminnan koordinointi. Ihmisoikeuskeskuksen työssä painottuu erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden ihmisoikeuksien toteutumisen seuranta ja edistäminen. Tästä aiheesta on tietopaketteja koottuna verkkosivuille useana eri kieliversiona.

Ristenrauna Magga kertoi kommenttipuheenvuorossaan saamelaisten oikeuksista, jotka rakentuvat yksilöllisistä sekä yhteisöllisistä oikeuksista. Hän totesi, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työntekijällä tuleekin olla aina nämä kaksi työkalupakkia käytössään. Ristenrauna Magga jäsensi puheenvuorossaan monia saamelaiskulttuuriin ja -arkeen kuuluvia asioita, jotka tulee huomioida saamelaisten ikäihmisten kohtaamisessa sekä heidän oikeuksiensa toteutumisen lähtökohtina. (Katso Ristenrauna Maggan diaesitys tästä linkistä, pdf.)