Uudessa työssä vanhusasiavaltuutetun toimistossa – miltä ikääntyneiden ihmisten oikeudet ja asema näyttävät?
Aloitin huhtikuun loppupuolella erityisasiantuntijana vanhusasiavaltuutetun toimistossa, joten ensimmäinen kuukausi uudessa työssä on takana. Meitä aloitti täällä vanhusasiavaltuutetun tukena kaksi uutta työntekijää. Kollegani Marjut Vuorela keskittyy enemmän lainsäädännöllisiin kysymyksiin ja minä palveluihin ja sosiaaliturvaan liittyviin kysymyksiin.
Tulen Helsingin kaupungin seniorikeskuksesta ja Tampereen yliopistosta, jossa olin viimeiset 1,5, vuotta tekemässä tutkimusta ikääntyvien sosiaalisesta hyvinvoinnista. Väitöskirjani on vuodelta 2018 ja käsittelee omaisettomien vanhojen ihmisten asemaa.
Kerron tässä blogissa kokemuksia uudesta työstä ensimmäisiltä viikoilta. Miltä vanhusasiat näyttävät nyt, vanhoihin kokemuksiini nojaten, tästä uudesta työstäni käsin? Tarkoitan vanhusasioilla laajasti ikääntyneiden ihmisten asemaan ja oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Niistä toki kovin vähän mahtuu yhteen blogiin. Kovin lyhyt on myös kokemukseni uudessa työssä, ja näköala varmasti myös tarkentuu ajan myötä.
Ensimmäiset yhteistyötapaamiset vanhustyötä tekevien ja johtavien viranhaltijoiden kanssa vahvistavat sen, minkä hyvin tiedän aiemman työkokemukseni perusteella. Vanhustyötä tehdään suurella sydämellä ja siinä onnistutaan usein hyvin. Ei vanhustyössä kaikki ole pielessä, vaikka julkisuudesta usein saa sen käsityksen. Sitoutuneen ammattilaisen merkitys rinnalla kulkijana iäkkäälle apua tarvitsevalle ihmiselle on suuri. Työ on siten myös tekijälleen mielekästä ja motivoivaa.
Monet ikäihmiset ja heidän puolestapuhujansa ovat jo ottaneet yhteyttä vanhusasiavaltuutetun toimistoon. Yhteydenotoissa painottuvat nyt digitalisaation aiheuttamiin pulmatilanteisiin liittyvät kysymykset. Osa ikääntyneistä ihmisistä jää kokonaan ilman palvelua digitalisaation nimissä tehtyjen ratkaisujen takia. Eikä kyse edes ole mistään ylellisyyspalveluista, vaan ihan tavallisista, myös julkisista palveluista, joita ilman on vaikea tulla toimeen. Digitalisaation takia osa sellaisista ikääntyneistä ihmisistä, joiden olisi mahdollista muutoin toimia itse ja hoitaa asioitaan kasvokkain tai paperien välityksellä, joutuu nyt turvautumaan toisten apuun. On tullut selväksi, että digitaaliseen syrjäytymiseen puuttuminen kaipaa uusia ajattelutapoja ja ratkaisuja.
Työni aloitus ajoittuu aikaan, jossa yhteiskunnassa palaillaan normaaleihin tapoihin koronarajoitusten jälkeen. Kun pandemia alkoi, työskentelin seniorikeskuksessa, jossa suurin huolemme oli asukkaiden ja työntekijöiden sairastumisriski. Syksyllä 2020 siirryin tutkijaksi, ja pääsin analysoimaan ikääntyneiden ihmisten näkemyksiä korona-ajan alusta rajoituksineen. Aika oli näyttäytynyt ihmisille hyvin monella eri tavalla. Tutkimukset kertovat, että vaikka suuri osa ikääntyneistä ihmisistä on sopeutunut elämään pandemian keskellä hyvin, pandemia on myös kutistanut monen elämää paljon. Nyt täällä vanhusasiavaltuutetun toimistossa tähtäämme siihen, että kaikki hieno toimintakykyä ja sosiaalista hyvinvointia ylläpitävä toiminta saataisiin taas käyntiin.
Elämme aikaa, jossa rakennetaan uusia hyvinvointialueita. Valmisteilla on myös useita tärkeitä lakiuudistuksia, joihin täällä toimistossa perehdymme. On muistettava, että ne, joiden ääni (tänne vanhusasiavaltuutetullekin) kuuluu yhteiskunnassa heikoimmin, ovat usein eniten oikeuksiensa ja asemansa puolustamisen tarpeessa. Työn aloitus ajoittuu myös aikaan, jossa vanhustyöntekijät muiden hoitotyöntekijöiden mukana taistelevat palkastaan ja työehdoistaan. On hyvin tärkeää, että ikääntyneiden ihmisten parissa työskentelevät saavat tehdä työnsä hyvin ja kiireettä, riittävällä palkalla ja kokevat saavansa arvostusta. Ikääntyneiden ihmisten ja heitä hoitavien ammatti-ihmisten intressi on tässä yhtenäinen. Vanhustyön työvoimapula ei ole välttämätön tulevaisuuden suunta, vaan yhteiskunnallamme on kaikki edellytykset kehittää vanhustyötä paljon nykyistä vetovoimaisemmaksi alaksi.
Päivi Ahosola
Erityisasiantuntija
