Pride-kuukautena juhlistetaan yhdenvertaisuuden edistysaskeleita näkyvästi ja iloisesti. Juhlinnan osana nostetaan esiin välttämättömyyttä torjua syrjintää joka päivä niin meillä, Euroopassa kuin koko maailmassakin. Tällä estetään myös nykytilanteen heikentymistä.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin arvioidaan kuuluvan 10–20 % väestöstä. Suomessa on noin 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Heistä sateenkaariväkeä on 130 000–260 000, joista 75-84-vuotiaita on 40 000-80 000 ja 85 vuotta täyttäneitä 15500-31 000. Heistä moni on taistellut pitkään yhdenvertaisen kohtelun puolesta ja jokainen on joutunut ratkomaan miten selvitä syrjivästä kohtelusta tai ainakin sen riskeistä omassa elämässään.
Kun nykyiset 100-vuotiaat syntyivät 1920-luvulla, oli voimassa ollut jo muutaman vuosikymmenen naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki. Tuo laki oli edelleen voimassa myös 1930- ja 1940-luvuilla syntyneiden kohdalla ja se pysyi voimassa koko heidän nuoruutensa ja nuoren aikuisuutensa ajan. He olivat yli neljäkymppisiä tai jo 50-vuotiaiksi ehtineitä, kun laki vihdoin kumottiin 1971. Edelleen lainsäädännössä säilyi jäänteitä homoseksuaalisuuden kriminalisoinnista.
1950-luvulla syntyneiden nuoruuden aikana oli voimassa ”kehotuskielto” ja olipa lainsäädännössä edelleen käytössä ”haureuden harjoittamisen” ilmaisukin. Kun homoseksuaalisuuden määrittely sairaudeksi poistettiin 1981, olivat 1950-luvulla syntyneet nuoria aikuisia. He olivat ehtineet keski-ikäisiksi ennen kuin kehotuskielto vihdoin poistui lainsäädännöstä rangaistavana teknona.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeudet ovat edenneet vielä hitaammin. Kammottava kastroimislaki kumottiin vasta 2003 ja sen tilalle tuli translaki, joka edellytti hedelmättömyyteen sitoutumista ehtona lääketieteelliseen hoitoon pääsylle. Sanna Marinin hallituskaudella translaista poistettiin hedelmättömyyteen sitoutumisen vaade, hyväksyttiin juridisen sukupuolen määrittely henkilön oman ilmoituksen perusteella ja lääketieteelliset hoidot erotettiin omaksi kokonaisuudekseen.
Edelleenkään lainsäätäjistä enemmistö ei hyväksynyt muutosta, jossa transsukupuolisille lapsille ja nuorille olisi turvattu tarpeellisiin hoitoihin pääsy. Aikuisten transsukupuolisten henkilöiden pääsy lääketieteellisiin hoitoihin on myös tällä hetkellä vaikeaa ja hidasta. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat 1930-, 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ovat todistaneet erittäin hitaasti edennyttä syrjinnän purkua ja eläneet sitä osana omaa arkeaan.
Vanhusasiavaltuutetun näkövinkkelistä tärkeää on se, että sateenkaariseniorit eivät enää koskaan joutuisi kokemaan syrjintää ja pelkoa syrjinnästä. Ei varsinkaan silloin, kun he tarvitsevat paljon muiden apua. Iloitsen sateenkaarisenioreiden yhteisöjen näkyvyydestä Pride-kuukautena ja muutoinkin! Erityisesti iloitsen sateekaarilipuista iäkkäiden palvelupisteissä. Niissä on asiakkaina ikäluokkia, jotka ovat saaneet kokea liikaa syrjintää ja siihen liittyvää pelkoa elämänkulkunsa aikana.
Kiitos jokaiselle kunnalle, joka on nostanut sateenkaariliput liehumaan ja viestinyt kuntalaisten yhdenvertaisuudesta!
Päivi Topo
Vanhusasiavaltuutettu
