Senioreiden työ seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden eteen on vaatinut rohkeutta ja tuonut tulosta

Sateenkaarisenioreista moni on taistellut pitkään yhdenvertaisen kohtelun puolesta ja heistä jokainen on joutunut pohtimaan, miten selvitä syrjivästä kohtelusta tai sen riskeistä omassa elämässään.

Nykyiset 100-vuotiaat ihmiset syntyivät 1920-luvulla ja silloin oli ollut voimassa jo muutaman vuosikymmenen laki, joka kriminalisoi homoseksuaaliset teot. Tuo laki pysyi voimassa myös 1930- ja 1940-luvuilla syntyneiden nuoruuden ja nuoren aikuisuuden ajan. He olivat yli nelikymppisiä tai 50-vuotiaiksi ehtineitä, kun laki vihdoin kumottiin vuonna 1971. 

Edelleen lainsäädännössä säilyi jäänteitä homoseksuaalisuuden kriminalisoinnista, ja 1950-luvulla syntyneiden nuoruuden aikana oli voimassa niin kutsuttu kehotuskielto. Homoseksuaalisuus ei ehkä ollut enää laitonta, mutta siitä puhuminen mediassa tai vaikkapa työpaikalla oli kutakuinkin mahdotonta. Kun 50-luvulla syntyneet olivat nuoria aikuisia, poistettiin homoseksuaalisuuden määrittely sairaudeksi vuonna 1981. He olivat ehtineet keski-ikäisiksi ennen kuin kehotuskielto poistettiin lainsäädännöstä rangaistavana tekona. Vasta vuonna 2017 tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, jolloin monet vuosikymmeniä yhdessä olleet pariskunnat pystyivät vihdoin mennä laillisesti naimisiin. 

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeudet ovat edenneet tuskallisen hitaasti. Valitettavasti sukupuolivähemmistöt ovat joutuneet odottamaan ihmisoikeuksia kunnioittavaa kohtelua vieläkin pidempään. Kammottava kastroimislaki kumottiin vuonna 2003 ja sen tilalle tuli translaki, joka edellyttää hedelmättömyyteen sitoutumista ehtona lääketieteelliseen hoitoon pääsylle. Paljon kansainvälistä huomiota ja kritiikkiä saanutta lakia uudistetaan tältä osin parhaillaan, mutta edelleenkään lainsäätäjistä kaikki eivät hyväksy muutosta, jossa transsukupuolisille lapsille ja nuorille turvattaisiin tarpeellisiin hoitoihin pääsy. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla syntyneet ovat todistaneet erittäin hitaasti edennyttä syrjinnän purkua ja eläneet syrjinnän varjossa ja oikeuksiensa puolesta taistellen vuosikymmenien ajan.

Pride-kuukautena juhlistetaan yhdenvertaisuuden puolesta otettuja edistysaskeleita näkyvästi ja iloisesti. Juhlinnan osana nostetaan esiin välttämättömyyttä torjua syrjintää joka päivä niin meillä, Euroopassa kuin koko maailmassakin. Tällä estetään myös nykytilanteen heikentymistä. 

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin arvioidaan kuuluvan 10–20 % väestöstä. Suomessa on noin 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja seniorisateenkaari-ihmisiä heistä on noin 130 000–260 000. Tässä joukossa on 75–84-vuotiaita 40 000–80 000 ja 85 vuotta täyttäneitä 15 500–31 000.

Vanhusasiavaltuutetun näkökulmasta tärkeää on se, että sateenkaariseniorit eivät enää koskaan joutuisi kokemaan syrjintää tai pelkoa syrjinnästä. Ei varsinkaan silloin, kun he tarvitsevat paljon muiden apua. Iloitsen sateenkaarisenioreiden yhteisöjen näkyvyydestä Pride-kuukautena ja muutoinkin! 

Erityisesti iloitsen sateenkaarilipuista iäkkäiden palvelupisteissä. Niissä on asiakkaina ikäluokkia, jotka ovat saaneet kokea jo liikaa syrjintää ja siihen liittyvää pelkoa elämänkulkunsa aikana. Toivon, että jokainen kunta nostaa sateenkaariliput liehumaan ja viestii sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kuntalaisten yhdenvertaisuudesta. 

Toivotan iloista ja turvallista Pride-kuukautta kaikille! Seniori-ikäisten ihmisoikeustyö on luonut arvokkaan pohjan nykyisille ponnisteluille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman puolesta.

Päivi Topo
Vanhusasiavaltuutettu