Osallisuuden edistäminen konkretisoituu toimina arjessa

Osallisuus on noussut viime vuosina keskeiseksi teemaksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, palvelujen järjestämisessä ja vanhuspoliittisissa ohjelmissa. Jos osallisuuden vahvistamisen paikkoja ei tunnisteta tai sitä ei johdeta arjen konkreettisiksi tekemisiksi, se jää herkästi juhlapuheisiin.

Mitä osallisuus on ja missä sitä edistetään?

Osallisuutta on tutkinut ja edistänyt muun muassa THL, jonka tuottamia materiaaleja voi hyödyntää myös ikääntyneiden osallisuuden edistämiseen. Osallisuuden ydin on mielestäni seuraavassa THL:n selkokielisessä määritelmässä:

Osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa elämäänsä ja hänelle tärkeisiin asioihin. Osallisuus on myös sitä, että ihminen on yhteydessä toisiin ihmisiin ja saa muilta arvostusta ja kiitosta. (THL 2023)

Yksinkertaistetusti osallisuudessa tuntuu olevan kyse moninaisesta hyvästä, joka syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kohtaamisissa ja keskinäisessä arvostuksessa. Osallisuuden kokemus on merkittävä tekijä ihmisen hyvinvoinnille. Se merkitsee kokemusta, että elämä on omannäköistä, ja että siihen pystyy vaikuttamaan. Kokemus osallisuudesta syntyy yhteydessä muihin ihmisiin ja myös siitä, että voi tehdä hyvää toisille.

Osallisuutta edistetään niin yksilöllisissä kohtaamisissa, yhteisöjä rakentamalla kuin yhteiskunnallisen keskusteluun sekä poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamisella. Osallisuuden kokemukset vahvistavat turvallisuuden tunnetta niin ihmisten arjen kuin yhteiskunnan tasolla.

Ihmisellä on osallisuuden saavuttamiseen erilaisia lähtökohtia. Vanhetessa erilaiset sairaudet, toimintakyvyn heikkeneminen sekä pienituloisuus voivat heikentää mahdollisuuksia kokea osallisuutta. Toisaalta kun pitkäikäisyys on yhä yleisempää, monet iäkkäät säilyttävät osallisuutensa yhteiskuntaan monin tavoin aiempaa pidempään.

Osallisuustyön perustana iäkkään ihmisen arki ja kokemukset

Jokaisen meistä on tärkeää pysähtyä, miten ikääntyneet ihmiset itse kuvaavat osallisuuden kokemuksia arjessaan. Erityisen tarpeellista tämä on silloin, kun ihminen on jollakin lailla vaikeammassa tilanteessa. Mitkä asiat tuovat silloin osallisuuden kokemuksia? Millaisia yhteisöjä arjessa on? Millaisissa tilanteissa koetaan yhteyttä muihin?

Osallisuuden kokemus syntyy jokaiselle meistä yksilöllisesti. Yhdelle osallisuus merkitsee aktiivista osallistumista kulttuuririentoihin ja toimimista luottamustoimissa. Toiselle osallisuuden kokemus voi toteutua päivittäisessä kävelylenkissä ja naapurin tervehtimisessä.

Eräs muistisairas rouva, kutsun häntä Hertaksi, koki osallisuutta viikoittaisena vierailuna päivätoiminnassa, jota hän kuvasi turvapaikaksi ja pelastuksekseen: 

Se on pari päivää tai kolme päivää viikon aikana, jolloin ei tuu kukaan ja mä olen niinku huomannu että kun näitä tyhjiä päiviä on niin mä todella aistin ne tyhjinä. Ja sit mä aattelen et no helkkari eihän mun tartte, ku mä voin mennä sinne (päivätoimintaan), maksaahan se tietysti sen päivämaksun mut se nyt ei kovin paljon oo. (Virkola 2014)

Päivätoiminta tarjosi Hertalle mahdollisuuden käyttää omia kykyjään ja taitojaan sekä auttaa muita. Hertan arki oli pitkälti kapeutunut kodin seinien sisäpuolelle, jolloin kodista saavutettavat mahdollisuudet osallisuuden kokemiseen korostuivat. Hertta seurasi esimerkiksi päivittäin keittiön ikkunastaan naapurissa sijaitsevan päiväkodin lasten leikkejä.

On tärkeä huomata, ettei osallisuuspuhe typisty siihen, että tavoiteltavaa on aktiivisuus ja osallistuminen. Osallisuus toteutuu arkisissa asioissa ja usein omassa kodissa. Osallisuutta on päätös siitä, mitä syödä, mihin aikaan mennä nukkumaan tai sitä että voi tehdä rauhassa omia rutiineja. (Halonen 2025.)

Osallisuustyö on tärkeää juuri nyt

Myös yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä iäkkäiden ihmisten oikeuksien ja aseman puolesta on kyse osallisuustyöstä. Vanhusasiavaltuutetun toimiston työssä edistämme iäkkäiden ihmisten asemaa ja oikeuksia. Lainsäädännössä on useita kohtia, jotka ohjaavat osallisuuden vahvistamiseen. Kun oikeudet toteutuvat, niin iäkkäiden osallisuuskin toteutuu.

Tässä ajassa on kuitenkin monia kehityskulkuja, jotka haastavat vanhenevien ihmisten osallisuuden toteutumista. Iäkkäiden palveluissa on kovat säästöpaineet, työtä tehostetaan, ja apua tähän haetaan teknologisista ratkaisuista ja tekoälystä. Palvelut digitalisoituvat. Työ monesti palastellaan mitattaviksi suoritteiksi. Järjestöjen rahoitusta leikataan, ja tällä on vaikutuksia niiden mahdollisuuksiin toteuttaa ennaltaehkäisevää työtä. Tässä tilanteessa on puolustettava iäkkään ihmisen perustavanlaatuisia tarpeita kyvykkyyden kokemuksiin, kuulumisen tunteeseen ja osallisuuteen. Näihin tarpeisiin palvelujärjestelmänkin on vastattava.

Osallisuuden vahvistamisen tulisi olla osa kaikkea iäkkäiden parissa tehtävää työtä, on kyse sitten neuvontatilanteista, kotihoidon käynneistä tai arjesta hoivakodissa. Myös järjestöissä on monipuolista toimintaa iäkkäiden osallisuuden tukemiseksi, kuten etsivää ja löytävää työtä sekä kohtaamispaikka- ja vapaaehtoistoimintaa. Me kaikki voimme omalta osaltamme toimia osallisuuden mahdollistajina esimerkiksi tukemalla läheisiämme arjessa sekä rakentamalla yhteisöllisyyttä arjen ympäristöissämme.

Elisa Virkola
asiantuntija
vanhusasiavaltuutetun toimisto

Lähteet

Halonen U., Eskola, P., Aaltonen M. ja Van Aershot L. 2025. Kokemuksellista ja tuettua. Osallisuus muistisairaiden kokemana. Yhteiskuntapolitiikka 90,4. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/152046/YP2504_Halonenym.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Halonen U. 2025. Muistisairaan osallisuus elää arjessa pienissä asioissa. Blogi LinkedIn-sivustolla: Ihmisarvoinen ja merkityksellinen elämä.

THL 2023. Osallisuuden edistäjän opas. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146717/URN_ISBN_978-952-408-088-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Virkola E. 2014. Toimijuutta, refleksiivisyyttä ja neuvotteluja. Muistisairaus yksinasuvan naisen arjessa. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_42804