Miten rahat riittävät ihmisarvoiseen vanhuuteen? – Kooste 5.5.2025 webinaarista

Miten rahat riittävät ihmisarvoiseen vanhuuteen? Tätä ajankohtaista kysymystä käsiteltiin vanhusasiavaltuutetun 5.5.2025 järjestämässä webinaarissa. Taloutta lähestyttiin tilaisuudessa kahdesta näkökulmasta: Miten ikääntyneiden rahat riittävät ihmisarvoiseen elämään ja miten yhteiset varamme riittävät turvaamaan ihmisarvoisen vanhuuden.

Ihmisarvoinen vanhuus merkitsee oikeuksien toteutumista

Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo nosti esiin, että ihmisarvoinen vanhuus perustuu siihen, että ikääntyneen ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan riippumatta esimerkiksi hänen yhteiskunnallisesta asemastaan, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä taustastaan, asuinpaikastaan, terveydentilastaan tai toimintakyvystään. 

Jos kyvyt puolustaa omia oikeuksiaan ovat tavanomaista heikommat, korostuu yhteiskunnan vastuu turvata ihmisarvoinen elämä. Topo korosti, että päätöksenteossa tarvitaan ikävaikutusten arviointia, eli arviointia siitä, miten päätökset vaikuttavat erityisesti arjessaan tukea tarvitsevien iäkkäiden ihmisten asemaan ja oikeuksiin.

Keitä pienituloiset iäkkäät ovat?

Yksinasuvat, vuokralla-asuvat, yli 84-vuotiaat ja naiset ovat muita iäkkäitä useammin pienituloisia, kertoi osastopäällikkö Susan Kuivalainen Eläketurvakeskuksen tutkimusten pohjalta. Joka kymmenes 65-84-vuotias ja joka viides yli 84-vuotias on pienituloinen. 

Pienituloisuus ja vaikeus saada rahat riittämään välttämättömiin menoihin on pitkäkestoinen ongelma monen iäkkään kohdalla. Erityisen suuria vaikeuksia on tuottanut lääkekuluista ja muista terveyskuluista selviytyminen. Kuivalainen korosti myös sitä, että pienituloisuus ei aina välttämättä tarkoita toimeentulovaikeuksia. Pienillä tuloilla pärjäämiseen vaikuttavat iäkkäiden vastaajien mukaan heidän asumismenonsa, terveyskulunsa, asuinpaikan sijainti sekä sosiaaliset verkostot. 

Palvelujen riittävyys ihmisarvoisen vanhuuden kannalta

Pienituloiset iäkkäät ovat todennäköisemmin säännöllisen kotihoidon asiakkaita kuin suurituloiset iäkkäät. Tästä huolimatta suurituloiset kotihoidon asiakkaat saavat enemmän kotihoidon käyntejä kuin pienituloisimmat. Näin kertoi Tampereen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijoiden tutkimuksen alustavien tulosten perusteella johtava tutkija Mari Aaltonen THL:sta. Hän pohti puheenvuorossaan, voiko tämän eron taustalla olla yhtenä tekijänä pienet tulot sekä huoli kyvystä selvitä kotihoidon asiakasmaksuista ja tämän vuoksi tingittäisiin kotihoidon käynneistä. 
Aaltonen totesi eri tilastojen pohjalta sen, että iäkkäiden palveluita ei ole riittävästi tarjolla ja että usein nekin palvelut, joita on tarjolla, eivät riitä vastaamaan iäkkäiden tarpeisiin. Vaikka ikääntyneiden lukumäärä kasvaa, niin iäkkäiden palveluiden peittävyys on heikentynyt. Monesti läheisten tukea ja apua tarvitaan paikkaamaan puuttuvia palveluja. 

Apulaisprofessori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta nosti esiin ihmisarvoista vanhuutta ja palveluiden järjestämistä ohjaavan lainsäädännön. Esimerkiksi vanhuspalvelulaissa todetaan, että sen tarkoituksena on parantaa mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja riittävän ajoissa.

Tiilikainen tutkimusryhmineen on tarkastellut säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kokemuksia. Tutkimukseen osallistuneista lähes puolella oli muun muassa toimeentulovaikeuksia ja tukea kaivattiin myös liikkumiseen kodin ulkopuolella. Tutkimusten mukaan puutteelliset ja saavuttamattomissa olevat palvelut eivät heikennä vain iäkkäiden hyvinvointia, vaan niillä on myös laajempia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kustannuksia. Palveluiden saavutettavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, Tiilikainen totesi.

Erityistä tukea tarvitsevia ikääntyneitä auttaa gerontologinen sosiaalityö  

Gerontologinen sosiaalityö ja -ohjaus tukevat niitä iäkkäitä henkilöitä, joilla on tavanomaista enemmän vaikeuksia arjen selviytymisessään. Johtava sosiaalityöntekijä Mia Kanninen Pirkanmaan hyvinvointialueelta kertoi gerontologisen sosiaalityön painopisteistä. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelun muodot, vaikeat taloudelliset tilanteet, hankalat perhesuhteet sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Gerontologinen sosiaalityö on suunnitelmallista, verkostoja kokoavaa tavoitteellista asiakastyötä. Iäkkään henkilön tilanteen parantamisessa keskeistä on usein moniammatillinen kumppanuus muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa.

Miten onnistumme ihmisarvoisen vanhuuden turvaamisessa?

Helsingin vanhusneuvoston puheenjohtaja Auni-Marja Vilavaara korosti fasilitoimassaan paneelissa iäkkäiden moninaisuutta ja sitä, että edullinen ja esteetön asunto ja saavutettava asuinympäristö on erityisesti pienituloisille tärkeää. Moni iäkäs tarvitsee apua siivoukseen ja pyykinpesuun sekä peseytymiseen. Näiden palvelujen hankkiminen palvelusetelillä ei saisi olla liian monimutkaista ja kallista. 

Paneelikeskusteluun osallistuivat erityisasiantuntija Anna Haverinen Hyvil Oy:sta, palvelujohtaja Mari Patronen Keski-Uudenmaan hyvinvointialueelta sekä kansanedustajat, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Henrik Wickström (rkp) ja Hanna-Leena Mattila (kesk). 

Kaikki panelistit painottivat konkreettisia toimina terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, tarvelähtöisten palvelujen kehittämistä sekä iäkkäille tukea digipalvelujen käyttöön. Yhteisenä huolena panelisteilla oli hyvinvointialueiden liian vähäinen rahoitus ja liian tiukat säästötavoitteet. Tämän seurauksena on alueilta lopetettu esimerkiksi vaikuttavaksi todettuja ikäneuvoloita. 

Millaisilla toimilla parantaisit pienituloisten iäkkäiden asemaa?

Webinaariin osallistui yli 200 henkilöä. Ilmoittautumisen yhteydessä kysyimme, millaisilla toimilla pienituloisten ikääntyneiden ihmisten asemaa tulee parantaa. Saimme kysymykseen 140 vastausta, joissa nousi esiin monia tärkeitä teemoja, kuten:

• pienten eläkkeiden ja sosiaaliturvaetuuksien korotukset
• omavastuiden ja palvelumaksujen alentaminen  
• kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan hyödyntäminen
• julkisen liikenteen ja edullisen asumisen saatavuus
• hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimet sekä 
• saavutettavat asiointipalvelut. 

Tilanteen parantaminen edellyttää toimia ja yhteistyötä monella yhteiskunnan osa-alueella. Vanhusasiavaltuutetun toimisto kiittää kaikista vastauksista, jotka ovat hyödyksi valtuutetun vaikuttamistyössä.