Kuntien vahvaa mukanaoloa tarvitaan varmistamaan ikääntyneiden kuntalaisten digitaitoja

Olen vanhusasiavaltuutettuna ehdottanut, että seuraavan hallituskauden aikana säädettäisiin kuntien velvollisuudesta koordinoida digitukea alueellaan. Käyn tässä blogitekstissä läpi, miksi olen päättänyt ehdottaa tätä, vaikka tiedän, että kunnissa ei välttämättä haluta lisää lakisääteisiä velvoitteita. Moni kunta, kuten esimerkiksi Pielavesi ja Helsinki tuottavat joko itse tai yhteistyössä järjestöjen kanssa digitukea ikääntyneille asukkaille varsin kattavasti. Näin ei valitettavasti ole kaikkialla.

Suomella on ehkä parhaat mahdollisuudet maailmassa lisätä ikääntyneiden digitaitoja ja siten digitaalista asiointia sekä samalla huolehtia yhdenvertaisesti heistä, jotka eivät koskaan tule käyttämään digilaitteista tai -palveluja. Meillä on lukuisia vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä sekä kirjastojen ja kansalaisopistojen koko maan kattava verkosto. Ne ovat suomalaisia kansallisaarteita, joiden yhteistyöllä digitaalinen murros on jo nyt toteutunut niin, että kansainvälisesti tarkastellen suomalaisten ikääntyneiden digitaidot ovat huippuluokkaa. Silti ilman digitaitoja on satojatuhansia ikääntyneitä ihmisiä. 

Puretaan ikäsyrjintää ja tarjotaan digitukea myös kaikkein iäkkäimmille

Tilastokeskuksen tietojen mukaan ainakin puolet yli 75-vuotiaista on kokonaan digitaalisten palveluiden ulkopuolella. THL:n tutkimus puolestaan kertoo, että internetin käytön osaamisensa arvioi hyväksi vain noin 25 % yli 79-vuotiaista. Yli 74-vuotiaista hiukan yli 50 % arvioi osaavansa tunnistaa tietoturvaan liittyviä riskejä ja 60 % arvioi osaavansa tunnistaa huijausyrityksiä.

Digitaidottomuus on merkittävä syrjäyttävä tekijä. Se vaikuttaa omien asioiden hoitoon sekä mahdollisuuksiin osallistua ja vaikuttaa lähiyhteisöönsä ja laajemmin yhteiskuntaan. THL:n mukaan digitaidottomuus on erityisen yleistä matalammin koulutetuilla yli 70-vuotiailla. Matalasti koulutetuilla miehillä digitaitoja on erityisen vähän. Olemme digitalisaation myötä antaneet syntyä uudenlaista eriarvoisuutta yhteiskuntaamme ja se koskettaa erityisesti nyt yli 70-vuotiaiden sukupolvia. Kyse on räikeästä ikäsyrjinnästä, jota voidaan vähentää nopeasti, jos niin halutaan.    

Kunnilta tarvitaan tukea järjestöjen digituen toteuttamiseen

Järjestöt kantavat tällä hetkellä Suomessa päävastuun iäkkäille suunnatusta digituesta. Ne aloittivat vertaisopastukseen pohjaavan digiopastuksen jo 25 vuotta sitten, jolloin internet ei ollut vielä laajasti käytössä ja pärjättiin hyvin myös ilman digitaitoja. Nyt niitä vaaditaan käytännössä lähes kaikilta. Siksi kuntien on aika varmistaa, että sähköisen asioinnin perustaidot ovat todellisuudessa kaikkien niitä haluavien ulottuvissa. 

Järjestöjen erityinen vahvuus on jäsenistön omakohtainen ymmärrys siitä, miten digitaitoja kannattaa eri tilanteissa oleville iäkkäille henkilöille opettaa. Osalle digi on tullut tutuksi työelämässä ja tarvitaan ainoastaan taitojen päivittämistä. Osalla ei ole mitään kokemusta sähköisten palveluiden käytöstä ja digitaitojen hankintaan suorastaan pakottaa se, että ilman internetiä on nykyään hyvin vaikea tulla toimeen. Osa myös epäilee vahvasti omia kykyjään oppia ja he saattavat olla arkoja toimimaan älylaitteiden kanssa, saati sitten hoitamaan asioitaan sähköisissä palveluissa.  

Mikäli kunnille säädettäisiin koordinointivastuu digituen toteuttamisesta kaikille sitä tarvitseville, voisivat järjestöt paremmin keskittyä digituen toteuttamiseen. Koordinointi tarkoittaisi sitä, että kunta tarjoaisi tilat järjestöjen digituelle ja tiedottaisi kuntalaisille digituen saamisen mahdollisuuksista. Kunnat myös varmistaisivat, että digitukea toteuttavien vapaaehtoisten osaaminen pysyisi ajan tasalla. Jo nyt kuntien työntekijät kirjastoissa ja kansanopistoissa tarjoavat digitukea ja yhteistyö järjestöjen kanssa toimii monin tavoin. 

Digitaitojen puutteet syrjäyttävät 

Digitalisaatioon liittyvät ongelmat ovat hyvin yleinen syy ottaa yhteyttä vanhusasiavaltuutettuun ja valtuutetun tietoon tuodut tilanteet ovat pysäyttäviä. Henkilökortin ja passin hankkiminen ilman digitaitoja on tullut erittäin vaikeaksi erityisesti kaikkein iäkkäimmille kansalaisille. Veroneuvontaan on yhä vaikeampi päästä ilman verkkoasiointia. Kelan myöntämiä etuuksia ei haeta, sillä sähköisten liitteiden tuottaminen hakemuksiin ei onnistu. Pakollisen palovakuutuksen ottaminen ei ole ollut mahdollista ilman sähköisen tunnistautumisen välineitä. Hyvinvointialueen uusia yhteystietoja ei löydä kuin verkosta.

Kuntien vahvempi rooli digiopastuksen tarjoamisessa on suorilta kustannuksiltaan hyvin maltillinen. Se tuottaa digitaitavampia kuntalaisia ja lisää näin kuntalaisten digiasiointia. Lopputuloksena on todennäköisesti säästöjä eli investointi digitukeen maksaa itsensä reilusti takaisin säästöinä palveluiden tuotannossa.  Samalla toteutuu nykyistä paremmin iäkkäiden kuntalaisten kohdalla osallistumisoikeus paikalliseen päätöksentekoon.

Digituen tarjoaminen kaikille toteuttaa perustuslakia

Perustuslakimme toteaa, että iän perusteella ei saa syrjiä ketään. Tuomalla todelliset mahdollisuudet digiopastukseen kaikkien iäkkäiden ja erityisesti kaikkein iäkkäimpien ulottuville, toteutamme perustuslakia käytännössä.       

Päivi Topo  
vanhusasiavaltuutettu