Iäkkäiden oikeudet on turvattava: Digituki kaikkien saataville ja digittömille paremmat asiointimahdollisuudet

Tutkimukset ja arkipäivän kokemukset osoittavat, että ikääntyneet ihmiset eivät saa riittävästi apua digitaalisten laitteiden käytössä ja sähköisessä asioinnissa. Yhä vaikeammaksi on käynyt myös toimiminen ilman sähköisen tunnistautumisen välineitä ja digitaitoja. Suuria hankaluuksia on heilläkin, jotka toimivat iäkkäiden henkilöiden valtuuttamina hoitamassa heidän asioitaan digitaalisissa palveluissa. Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo kertoo blogissaan ratkaisuja digitalisaation aiheuttamiin ongelmiin.

Näitä ongelmia voidaan lievittää kolmen ratkaisun avulla. Ratkaisujen kustannukset ovat hyvin maltilliset ja ne voivat säästää julkisia menoja.

• Ratkaisu 1: Säädetään kuntien velvollisuudesta koordinoida digitukea alueellaan. Näin varmistetaan, että tarjolla on riittävästi tukea digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttöön kaikissa kunnissa. Ikääntyneet ihmiset tarvitsevat osaavaa ja maksutonta digitukea, jonka pariin he löytävät ja pääsevät helposti. Muutos parantaisi myös järjestöjen mahdollisuuksia toteuttaa digitukea.
• Ratkaisu 2: Digipalveluja käyttämättömille perustetaan kansallisesti keskitetty asiointikanava. Asiointikanavan avulla turvataan itsenäinen asiointi, vaikuttamismahdollisuudet ja osallistuminen niille, jotka eivät käytä sähköisiä palveluita. Kanavan kautta saisi yhteystietoja ja tilattua asioinnissa käytettäviä lomakkeita puhelimitse ja kirjeitse. Asiointikanava toimisi samalla osana kansallista kriisitilanteisiin varautumista.
• Ratkaisu 3: Sähköistä asiointia selkeytetään lainsäädännön avulla toisen puolesta asioinnissa tai tuetussa asioinnissa. Lainsäädännön selkeyttämisen avulla helpotetaan ja turvataan ikääntyneiden asemaa ja tietoturvaa puolesta asioinnin ja tuetun asioinnin tilanteissa. Puolesta asiointi ja tuettu asiointi tarvitsevat kansallisen tason säätelyä, joka auttaa sujuvoittamaan asiointia ja varmistaa asioinnin turvallisuutta. Säädösten valmistelussa on huomioitava myös ne, joilla ei ole sähköisen tunnistautumisen välineitä.

Nämä kolme ratkaisuehdotusta voitaisiin toteuttaa jo seuraavan hallituskauden aikana. Niiden avulla saataisiin elinikäisen oppimisen mahdollisuudet paremmiksi ja edistettyä ikääntyneiden ihmisten osallisuutta, turvallisuutta ja hyvinvointia.

Miksi digituen laajempi tarjoaminen on tärkeää?

Digitaalisten laitteiden ja palveluiden käytöstä on tehty kansalaistaito, jota ilman ei useissa arjen tilanteissa voi toimia. Merkittävä osa iäkkäistä ei kuitenkaan käytä digitaalisia palveluita.

Tilastokeskuksen mukaan internetiä oli käyttänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana 65–74-vuotiaista 85 prosenttia ja 75–89-vuotiaista 57 prosenttia vuonna 2021. Tätä vanhemmista tietoa ei ole kerätty. Kolmasosalla yli 65-vuotiaista on vaikeuksia käyttää itse digitaalisia välineitä ja laitteita. Tämä tarkoittaa yli 430 000 henkilöä, joilla on jonkinlaista kokemusta digitaalisista laitteista ja palveluista. Internetin käytön osaamisen arvioi hyväksi ainoastaan neljäsosa yli 79-vuotiaista. Medialukutaidon puutteita on erityisesti kaikkein iäkkäimmillä ja matalasti koulutetuilla.

Iäkkäiden digituesta suurimman vastuun ovat kantaneet järjestöt. Digituen saatavuus ja laatu vaihtelee paljon eri kunnissa eivätkä kaikki iäkkäät tiedä mistä ja milloin tukea on saatavana. Digituen tarvitsijoiden määrä kasvaa ja sitä tarvitsevat myös nuoremmat aikuiset. Ikääntyneiden digitaitojen ja medialukutaidon parantaminen on välttämätöntä, jotta he voivat hoitaa omia asioitaan ja toimia yhteiskunnassa itsenäisesti. Kuntien koordinaation avulla digituesta tiedottaminen saadaan paremmaksi ja digituen saatavuus, laatu ja turvallisuus kohenemaan. Samalla järjestöjen mahdollisuudet tarjota digitukea paranevat.

Kuntien vapaan sivistystoimen tulee ottaa vastuu digituen koordinoinnista niille asukkaille, jotka sitä tarvitsevat.

Miksi on turvattava myös ei-digitaaliset asiointimahdollisuudet?

Kokonaan ulkona digitaalisista palveluista on suuri joukko iäkkäitä. Digittömistä moni joutuu vaikeisiin tai mahdottomiin tilanteisiin yrittäessään hoitaa tavanomaisia ja välttämättömiä asioitaan. Asiointi julkisissa ja yksityisissä palveluissa on yhä vaikeampaa ilman sähköisen tunnistautumisen välineitä. Digiä käyttämättömille koituu jopa kohtuutonta taloudellista haittaa maksamattomien maksujen vuoksi. Sellaisetkin iäkkäät, jotka pystyvät hoitamaan itse asiansa, voivat joutua digitalisaation takia toisten avun varaan.

Vuonna 2021 internetiä ei ollut koskaan käyttänyt 65–74-vuotiaista 10 prosenttia ja 75–89-vuotiaista 36 prosenttia. Vanhemmista ei tietoa ole, mutta oletettavasti heistä valtaosa on ilman digitaitoja ja -palveluja. THL:n mukaan sähköistä asiointia (OmaVero, OmaKanta, Kela) oli vuosina 2020–2021 käyttänyt itsenäisesti reilu 40 prosenttia yli 74-vuotiaista miehistä ja hiukan yli 30 prosenttia naisista. Lääkärin tai hoitajan sähköisellä vastaanotolla oli käynyt viisi prosenttia yli 74-vuotiaista.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämisen ja palveluiden toimivuuden kannalta on perusteltua kehittää kansallinen ratkaisu ilman digitaalisia laitteita ja palveluita olevien tiedonsaannin ja asioinnin turvaamiseksi.

Miksi sähköinen asiointi vaatii selkeytystä?

Arviolta kolmasosa iäkkäistä tarvitsee tukea asioidensa hoitamiseen sähköisesti tai moni tarvitsee jonkun hoitamaan sähköisen asioinnin kokonaan puolestaan. Lainsäädäntö ja eri sähköisten palveluiden vaihtelevat käytännöt eivät kuitenkaan mahdollista turvallista ja helppoa puolesta asiointia.

Kun iäkäs henkilö ei kykene hoitamaan asioitaan sähköisesti itse, hän valtuuttaa jonkun toisen hoitamaan ne puolestaan tai pyytää tukea omaan asiointiinsa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asioinnissa tähän tarvitaan yleensä sähköinen valtuutus. Eri viranomaisten ja pankkien asioinnissa käytännöt vaihtelevat.

Puolesta asioinnin valtuutusta ei aina ole mahdollista tai ainakaan helppoa antaa ilman sähköistä tunnistautumista. Tuettua asiointia ei puolestaan tunneta lainsäädännössä lainkaan. Kuitenkin silloin kun toimintakyky on heikentynyt, tai digiosaaminen on heikkoa, tähän ratkaisuun usein päädytään. Tuetussa asioinnissa vaarana on tietosuojan ja muun turvallisuuden heikentyminen, ja tukija voi tahtomattaan nähdä tuettavan salassa pidettäviä tietoja.

Puolesta asiointi ja tuettu asiointi tarvitsevat kansallisen tason säätelyä, joka sujuvoittaa ja yhdenmukaistaa asiointia ja varmistaa, että asiointi on turvallista.

Päivi Topo
vanhusasiavaltuutettu