Iäkkäiden asema ja oikeudet kriisitilanteissa

Iäkkäät ihmiset jäävät usein kriisitilanteissa ja niiden ennakoinnissa sivuun. Kansainvälisissä tai kansallisissa varautumissuunnitelmissa ei ole juurikaan otettu huomioon iäkkäitä. Iäkkäiden heikko asema konfliktien ja kriisien aikana vaatii lisää tutkimustietoa, mutta ennen kaikkea tavoitteellisia poliittisia toimia. Iäkkäiden mukana olo on välttämätöntä, kun kriiseihin varautumistoimia suunnitellaan.

Helsingissä järjestettiin uraauurtava kansainvälinen konferenssi iäkkäiden asemasta kriisi- ja konfliktitilanteissa. Puheenvuorot kertoivat kriisitilanteiden vääjäämättömästä kasvusta ilmastonmuutosten ja luontokadon seurauksena. Samoin erilaiset sodat ovat jälleen lisääntyneet. Miten tämän todellisuuden keskellä iäkkäiden on mahdollista selviytyä ja mikä ylipäätään on heidän roolinsa erilaisissa kriisitilanteissa?

Iäkkäät ihmiset jäävät usein kriisitilanteissa ja niiden ennakoinnissa sivuun. Heitä autetaan usein muita myöhemmin, ja on myös havaittu tiedonpuutetta siinä, miten iäkkäät itse voisivat toimia. Lisäksi on esimerkkejä tilanteista, joissa auttamiskeinoja ei ole ollut henkilöille, jotka ovat tarvinneet erityistä tukea esimerkiksi liikkumiseen. Esteettömyyden tarve tulisi aina ottaa huomioon varautumissuunnitelmia laadittaessa.

Iäkkäiden ihmisten määrän kasvu tarkoittaa sitä, että konflikti- ja kriisitilanteissa heidän roolinsa korostuu niin auttajina kuin autettavina. Tästä huolimatta kansainvälisissä tai kansallisissa varautumissuunnitelmissa ei ole juurikaan otettu huomioon iäkkäitä. Tämä nousi esiin konferenssissa YK:n itsenäisen asiantuntijan Claudia Mahlerin puheenvuorossa, jonka tehtävänä on arvioida ikääntyneiden ihmisoikeuksien toteutumista. Sama viesti kuultiin myös kansanedustaja Pekka Haavistolta, Amnesty Internationalin tutkijalta Laura Millsiltä, Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtajalta Annu Lehtiseltä sekä konferenssin yhdeltä järjestäjätaholta Help Age Internationalilta.

Kriiseihin varautuminen Suomessa

Suomi on selvinnyt vuosikymmenet vähillä vakavilla kriiseillä. Silti niihin on varauduttava hyvin, kuten Suomessa on pitkälti tehtykin. Myös eri väestöryhmien tarpeita on otettu huomioon. Esimerkiksi uusimmat väestönsuojat ovat suurelta osin esteettömiä. Olennaista on varmistaa, että iästä ja digitaalisista taidoista riippumatta kaikki kansalaiset saavat tiedon siitä, missä heidän lähin väestönsuojansa on ja miten sinne pääsee.

Viime vuonna sisäministeriö julkaisi Suomi.fi -verkkopalvelussa kaikille kansalaisille tarkoitetun varautumisoppaan. Jotta iäkkäät saavat tuon olennaisen tiedon, on välttämätöntä lähettää se paperisena ainakin yli 75-vuotiaiden talouksiin. Heistä vain noin puolet käyttävät sähköisiä palveluja, ja siitä syystä iso osa jää täysin ilman tätä tarpeellista tietoa.

Vanhusasiavaltuutettuna vetoan valtiovaltaan siinä, että varautumisopas saadaan lähetettyä postitse iäkkäille tai muulla tavoin varmistetaan varautumisoppaan jakelu siten, että sen sisältämä tieto tavoittaa iäkkäimmät.

Kriisien hallinta ja kriisitilanteiden ennaltaehkäisy on keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä. Sen toteuttamiseksi tarvitaan tietoa. Olen vanhusasiavaltuutettuna huolissani siitä, että julkisin varoin toteutettuihin tutkimuksiin on asetettu yläikärajoja ilman perustetta. Tutkimusten yläikäikärajoista luopuminen vähentää ikäsyrjintää yhteiskunnassa.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti toteuttaa Kansallista rikosuhritutkimusta 15–74-vuotiaille. Tiedot kerätään yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. On aivan olennaista, että jatkossa Helsingin yliopisto ja Tilastokeskus ulottavat tiedonkeruunsa myös yli 74-vuotiaisiin aikuisiin, jotta saadaan todellisuutta vastaava kuva aikuisväestön kokemuksista rikoksen uhriksi joutumisesta.

Mitä parempi iäkkäiden tilanne on ennen kriisiä, sen helpompaa heille on selviytyä kriisitilanteista

Koronapandemian aikana tapahtui suoraa sekä epäsuoraa ikäsyrjintää monessa maassa. YK:n pääsihteeri António Guterres kehotti maiden hallituksia toimiin, joilla ikäsyrjintään saataisiin vähennettyä. Myös Suomessa käytiin perusteltua keskustelua ikäsyrjinnästä, ja rokotteiden jakelussa todettiin ikään perustuvaa eriarvoista kohtelua.

On selvää, että iäkkäiden asema konflikti- ja kriisitilanteissa kohentuu varmimmin ikäsyrjintää vähentävillä toimilla, jotka tehdään tavanomaisina aikoina. Konferenssissa kuultujen esitysten perusteella voi todeta, että mitä parempi iäkkäiden tilanne on ennen kriisiä, sen helpompaa heille on selviytyä kriisitilanteista.

Iäkkäiden heikko asema konfliktien ja kriisien aikana vaatii lisää tietoa, mutta ennen kaikkea tavoitteellisia poliittisia toimia. Iäkkäiden mukana olo on välttämätöntä, kun kriiseihin varautumistoimia suunnitellaan. Heidän toimintansa ja elämänmittainen kokemuksensa ovat yhteiskunnan voimavaroja myös kriisien aikana.

Vanhusasiavaltuutettu
Päivi Topo