Lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle vanhusasiavaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2024
Vanhusasiavaltuutetun lakisääteinen tehtävä on seurata ja arvioida lainsäädäntöä ja päätöksentekoa ikääntyneiden aseman ja oikeuksien näkökulmasta. Ensimmäisessä vanhusasiavaltuutetun eduskuntakertomuksessa on keskitytty elämänalueisiin, joissa on erityisiä puutteita ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen ja ikääntyneiden aseman osalta ja tässä lausunnossa niitä käsitellään digitalisaation osalta. Kertomuksessa on esitetty eduskunnalle toimenpiteitä, joiden avulla ikääntyvien ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ikääntyneiden tilannetta voisi parantaa.
Iäkkäiden perusdigitaitojen opettamisesta ja ylläpitämisestä ei selkeää vastuunkantajaa
Ikääntyneiden aseman ja oikeuksien näkökulmasta digitalisaatio on helpottanut ja sujuvoittanut monen arkea, mutta samalla suuri osa ikääntyneistä kokee mittavia vaikeuksia toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Vastuu yhdenvertaisuuden edistämisestä digitaalisuuteen liittyen jakautuu monen tahon kesken eikä digitaalisten perustaitojen edistämistä iäkkäillä ole osoitettu minkään julkisen tahon vastuulle.
Vanhusasiavaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa iäkkäät kuvaavat digitalisaatiosta syrjään jäämisen ja väheksytyksi tulemisen tunteitaan sanoilla ”meistä on tullut toisen luokan kansalaisia”. Kyse on rakenteellisesta ja kulttuurisesta eriarvoisuudesta, jonka perusteena on korkea ikä.
Valtiontalouden näkökulmasta on huomattava, että lisäämällä ikääntyneiden ihmisten digitaalisia taitoja, voidaan julkisten palveluiden tuottavuutta saada paremmaksi. Korkeasti koulutetuista yli 70-vuotiaista yli 80 prosenttia käyttää sähköistä asiointia itse (Saukkonen ym. 2021;2022).
THL:n mukaan internetin käytön osaamisensa arvioi hyväksi vain joka neljäs eli 25 % yli 79-vuotiaista vastaajista. (Kyytsönen ym. 2021.) Digitaalisia taitoja on selvästi vähiten niillä ikääntyneillä, joiden koulutus on matala. Samoin digitaitoja on enemmän kaupungeissa asuvilla kuin muissa kunnissa asuvilla ikääntyneillä. (Saukkonen ym. 2022, Ahola & Hirvonen 2021.) Digitaitojen puutteet ja digitaalisen asioinnin vaikeudet kasautuvat kaikkein iäkkäimmille. Digitaalinen eriarvoisuus on suurta sekä koko ikääntyneen väestön ja nuorempien sukupolvien välillä mutta myös ikääntyneiden keskuudessa.
Iäkkäiden saama digituki nojaa vahvasti järjestöjen vertaisohjaajien vapaaehtoiseen toimintaan. Lisäksi kirjastot antavat digitukea sekä tekevät yhteistyötä järjestöjen digiopastajien kanssa. Julkisissa palveluissa on velvoite opastaa kunkin viranomaisen omien sähköisten palveluiden käytössä, mutta ei antaa muuta digitukea. Joissakin kunnissa on palkattu työntekijä, jonka toimenkuvana on opettaa digitaitoja ja sähköistä asiointia kuntalaisille. Digitukea tarjoavat myös yritykset. Ohjauksen saatavuus ja laatu vaihtelee paljon eri kunnissa eivätkä iäkkäät aina tiedä mistä ja milloin sitä on saatavana.
Vanhusasiavaltuutettu ehdottaa digituen saatavuuden edistämiseksi seuraavia toimia, joiden avulla ikääntyneiden perusdigitaitoja voidaan parantaa:
- Digituen tarpeessa olevien ikääntyneiden aseman parantamiseksi säädetään kuntien velvollisuudesta koordinoida digitukea alueellaan. Näin voidaan varmistaa, että tarjolla on riittävästi tukea digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttöön kaikissa kunnissa ja että tieto tuen saatavuudesta saavuttaa paremmin ikääntyneet kuntalaiset.
- Suunnataan valtakunnallisesti ja kunnissa resursseja ja kohdennettuja toimia siihen, että matalimmin koulutetut, haja-asutusalueilla asuvat ja kaikkein ikääntyneimmät saavat mahdollisuuden digitaalisten laitteiden ja verkkoympäristössä toimimisen oppimiseen ja siten sähköisten palveluiden käyttöön. Kansalais- ja työväenopistoissa on aikuispedagogiikan osaamista ja järjestöillä on pitkä kokemus vertaisten antamasta digiopastuksesta. Näiden yhteistyötä ja toimintaa lisäämällä voitaisiin lisätä ikääntyneiden osallisuutta digitalisoituneessa yhteiskunnassa.
