Vanhusasiavaltuutetun laatimassa ja oikeusministeriön julkaisemassa selvityksessä nostetaan esiin useita ikäsyrjinnän ja niin kutsutun ageismin muotoja sekä keinoja niiden vähentämiseksi. Suomen perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät ikään perustuvan syrjinnän. Kyselytutkimusten mukaan ikääntyneiden kokema ikäsyrjintä on kuitenkin yleistä.
Selvityksen mukaan ikäsyrjintä ja ageismi voivat Suomessa muun muassa rajoittaa ikääntyneiden pääsyä palveluihin, heikentää heidän osallistumismahdollisuuksiaan ja ylläpitää asenteita, jotka estävät sukupolvien välistä yhdenvertaisuutta ja ymmärrystä. Erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat ikääntyneet kohtaavat usein myös moniperusteista syrjintää.
Ageismilla viitataan ihmisen ikään kohdistuviin ennakkoluuloihin, stereotypioihin ja syrjiviin tekoihin. Se on laajempi käsite kuin ikäsyrjintä, jolla viitataan tekoihin, jotka asettavat henkilön iän perusteella muita huonompaan asemaan.
Keinoja ikäsyrjinnän vähentämiseksi ovat selvityksen mukaan esimerkiksi ikärajojen poisto kyselytutkimuksista, ikävaikutusten arviointi päätöksenteossa sekä ikääntyneiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.
”Hyvä alku ikäsyrjinnän vähentämiselle on kaikkein iäkkäimpien näkökulmien huomioon ottaminen yhteisissä asioista päätettäessä ja heidän kuulemisensa heitä itseään koskevissa asioissa”, sanoo vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo.
Vanhusasiavaltuutettu suosittelee selvityksessä myös olemassa olevien perus- ja ihmisoikeus- sekä syrjintätiedonkeruun mittareiden kehittämistä.
Esiselvitys ageismista ja ikäsyrjinnästä - Ikääntyneisiin kohdistuvan ikäsyrjinnän tunnistaminen päätöksenteossa (PDF)
