Vanhusasiavaltuutetulle saapuneissa kansalaisten yhteydenotoissa on korostunut julkisten palveluiden saatavuuden ja kustannusten eriarvoistuminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa, erityisesti ikääntyvien ihmisten osalta. Yhteydenottajat kyselevät, onko digitalisoituva yhteiskunta unohtanut ihmiset, jotka eivät kykene, voi tai halua hoitaa asioitansa sähköisesti?
Julkisen vallan tehtävänä on turvata yhdenvertaiset asiointimahdollisuudet kaikille, ikääntyneitä digittömiä ihmisiä unohtamatta. Tämä ei näytä tällä hetkellä toteutuvan.
Julkisten palveluiden aukioloaikoja on supistettu ja ilman ajanvarausta asioiva joutuu varautumaan pitkäänkin jonottamiseen. Asiointi saattaa onnistua vain, jos on varannut ajan etukäteen verkossa tai puhelimitse. Useat kansalaiselle välttämättömät viranomaiset saattavat palvella enää muutaman tunnin päivässä ja vain tiettyinä arkipäivinä. Jos puhelinnumeron asiakaspalveluun saa selvitettyä, voi yrittää puhelimitse hoitaa asiansa tai saada ajan ainakin varattua. Tämäkään ei useimmiten kuitenkaan enää onnistu sähköisten tunnistautumisvaatimusten ja entistä rajoitetumpien aukioloaikojen takia. Monessa paikassa asioiden hoitaminen fyysisesti paikan päällä on myös kalliimpaa kuin sähköisesti verkossa.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2022 internetiä ei ollut koskaan käyttänyt noin 10 % 65–74-vuotiaista ja noin 35 % 75–89-vuotiaista. Yli 90-vuotiaiden osalta tilastoja ei ole saatavilla. Lukumäärällisesti asia koskettaa siis montaa sataa tuhatta ikääntynyttä.
Koska digisosaamisesta on vähitellen tullut kansalaistaito, tulisi julkisen vallan turvata kaikille mahdollisuus oppia digitaitoja sekä tarjota tukea niille, jotka tarvitsevat apua digitaalisten laitteiden käytössä ja/tai sähköisessä asioinnissa. Kokonaisvaltainen digituen tarjoaminen ei kuitenkaan ole nyt kenenkään vastuulla. Samoin digittömien yhdenvertaisuuden turvaamiseen ei ole selkeää vastuunkantajaa.
Yhdenvertaisten asiointimahdollisuuksien turvaamiseksi vanhusasiavaltuutettu on ehdottanut kansallista asiointipuhelinta digittömille. Tällainen asiointipuhelin voisi jonkun verran parantaa digittömien omien asioidensa hoitoa. Valtuutettu on myös ehdottanut, että digituen koordinoiminen säädettäisiin kuntien vastuulle. Digitukea voitaisiin tarjota esimerkiksi asiointipisteiden yhteydessä, kuten jo nyt tapahtuu monissa kirjastoissa. Harvaan asutuilla alueilla vaihtoehtona voisi olla myös liikkuvat asiointipalvelupisteet digitukineen.
Tärkeintä on kuitenkin tiedottaminen asiointi- ja tukimahdollisuuksista muutenkin kuin sähköisesti, koska sähköinen tiedotus ei digittömiä auta. Tiedottaminenkaan ei itsessään auta, jos puhelin- tai kasvokkaisia palveluita ei ole mahdollista saada ilman kohtuuttomia ponnistuksia ja odottamista.
Saidi Backman
asiantuntija
