Lausunto valtioneuvoston selontekoon Suomen digitaaliseksi kompassiksi sivistysvaliokunnalle

Vanhusasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden oikeuksien toteutumista. Osa tätä tehtävää on seurata lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Arvioimme valtioneuvoston selontekoa ikääntyneiden ihmisten aseman ja oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Vanhusasiavaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksiään valtioneuvoston selontekoon Suomen digitaaliseksi kompassiksi sivistysvaliokunnalle.

Vanhusasiavaltuutettu on aiemmin valmistelun aikana antanut kaksi lausuntoa digitaalisesta kompassista. Selonteko ei ole vanhusasiavaltuutetun esille ottamien asioiden osalta valmistelun aikana juurikaan muuttunut. Toistamme siksi tässä jo aiemmissakin lausunnoissamme esittämämme huomiot.

Luonnoksessa viitataan väestön ikääntymisen aiheuttamaan kestävyysvajeeseen, jota digitalisaatio voi olennaisesti helpottaa. Vanhusasiavaltuutettu huomauttaa, että ikääntyvä väestö on merkittävä voimavara yhteiskunnassa. Yhtenä esimerkkinä tästä on järjestöjen ja kuntien antama digiopastus, joka tällä hetkellä nojaa hyvin pitkälle eläkeikäisten vapaaehtoisten vertaisohjaajien tekemään työhön. Toisena esimerkkinä on perheen piirissä annettu apu (lastenlasten hoito, omaishoito), joka sekin on mittavaa myös taloudellisesti tarkasteltuna. On olennaista, että ikääntyvä väestö ymmärretään voimavarana ja pidetään mukana kehityksessä.

Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä noin 1,3 miljoona. Yli 75-vuotiaita on noin 607 000 ja yli 85-vuotiaita noin 162 000 (Tilastokeskus). Digitaalisesta yhteiskunnasta syrjäytyminen koskettaa merkittävää osaa ikääntyviä kansalaisia. Esimerkiksi vain vajaa kolmannes 75–89 -vuotiaista käytti internettiä päivittäin tai lähes päivittäin vuonna 2019. Nuoremmista, 65–74 -vuotiaista, käyttäjiä oli kaksi kolmasosaa. Suuri enemmistö yli 75-vuotiaista on edelleen internetin ja sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ulottumattomissa, vaikka kahden viimeisen vuoden aikana niiden käyttö onkin lisääntynyt. (Lähde: Rasi, Taipale (2020). Tuki, ohjaus ja koulutus. Ikääntyvät digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa.)

Juuri julkaistu THL:n väestötutkimus kertoo, että vaikka koronapandemian aikana iäkkäiden digitaidot ja digitaalisten välineiden käyttö lisääntyi, se tapahtui valtaosin niiden parissa, joilla oli korkea sosioekonominen asema. (Saukkonen ym. 2022. Non-use of Digital Services Among Older Adults During the Second Wave of COVID-19 Pandemic in Finland: Population-Based Survey Study).

Digitaalisten laitteiden ja palveluiden hallinta on tullut yhdeksi kansalaistaidoksi, mutta sen oppimiseen tai laitteiden hankintaan ja käyttöön ei ole vieläkään kaikilla mahdollisuuksia. Tätä kehitystä voi hyvällä syyllä pitää yhtenä vuosikymmeniä jatkuneena ikäsyrjinnän ilmenemismuotona Suomessa. Tämän päivittäistä elämää haittaavan eriarvoisuuden vähentäminen tulisi olla yksi keskeinen Suomen digitaalisen kompassin tavoite. Ilman digitaalisia taitoja, välineitä ja palveluita on satoja tuhansia eri ikäisiä kansalaisia.

Digitalisaation avulla pystytään merkittävästi edistämään ikääntyvien ihmisten yhdenvertaisuutta esimerkiksi tuottamalla asuinpaikasta riippumattomia palveluita.

Digitaidot vahvistavat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Tukea digitaalisten taitojen elinikäiseen oppimiseen ja ylläpitämiseen tulee taata kaikille sitä tarvitseville elämänkulun loppuun asti. On hyvä, että selonteossa digituesta on nyt seuraava lause: "Digituen saatavuus on varmistettava eri toimijoiden yhteistyönä, jotta kaikki erityisryhmät huomioidaan". Vanhusasiavaltuutetun näkemys on, että digitaitojen tuleminen välttämättömiksi kansalaistaidoiksi vaatii sitä, että julkinen sektori ottaa digituesta nykyistä suuremman vastuun. Jokaisella kunnalla tulisi olla velvoite siitä, että digitukea on saatavilla asukkaille yhdenvertaisesti iästä riippumatta. 

Luonnoksessa toivotaan kaikkien voivan hyötyä julkisista digitaalisista palveluista. Tämä ei esimerkiksi iäkkäiden, kansalaisten kohdalla ole realistinen tavoite, vaan ratkaistavaksi jää vaihtoehtoisten tapojen ja toisten puolesta asioinnin kehittäminen turvalliseksi. Selonteon luvussa 4.4. todetaankin:

"Lisäksi mahdollisuudet asioida myös muuten kuin sähköisesti tulee turvata henkilöille, joilla ei ole sähköiseen asiointiin mahdollisuutta. Puolesta asiointia tukevat digitaaliset ratkaisut mahdollistavat kansalaiselle sujuvat palveluketjut palvelumuodosta ja -kanavasta riippumatta."

Vanhusasiavaltuutetun näkemys on, että yhdeksi tavoitteeksi tulisi asettaa, että digipalveluita käyttämättömien kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet asiointiin turvataan kansallisella tasolla. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö voisi ilmoittaa yhteen paikkaan, että hän ei käytä digipalveluita. 

Osallistuminen ja asiointi tulee olla aina mahdollista myös vaihtoehtoisin tavoin kuin digitaalisesti. Digitaalisen kompassin luonnoksessa korostetaan turvallisuuden ja erilaisiin uhkiin varautumisen merkitystä digitalisaation kehittämisessä. Tämän rinnalla turvallisuus saattaa ääritilanteessa edellyttää myös digitalisoiduille ratkaisuille vaihtoehtoisia (perinteisiä, manuaalisia) toimintatapoja ja -kanavia. 

Raportissa viitataan digitaitoja koskevaan indeksiin ja esitetään tietoja vain16-74-vuotiaiden osaamisesta. On erittäin tärkeää selvittää ja seurata myös yli 75-vuotiaiden digiosaamista digitalisaation vaikutusten arvioimiseksi. Yli 75-vuotiaat ovat ainoa ikäryhmä Suomessa, joka kasvaa lähivuosina. He ovat nyt eniten vailla digitaitoja ja laitteita, joten heitä koskevien tietojen jättäminen pois indeksistä, antaa vääristyneen kuvan digitalisaation kehityksestä ja sen toteutumisen yhdenvertaisuudesta. 

Digikompassin tavoitteissa kohdassa 4.1. on hyvin tuotu esiin digitaitojen, kuten myös digitaalisten medialukutaitojen, merkitys kaikille ikäryhmille. 

Kohdassa 4.4. todetaan, että digipalveluiden käytön tuki ja palveluiden tuottaminen kaikille ryhmille, tarvittaessa myös muutoin kuin digitaalisissa kanavissa, ovat osa luotettavan julkisen hallinnon perustehtävää. Tämä on erittäin tärkeää myös monelle ikääntyneelle henkilölle. Tosiasiallinen ja helppo mahdollisuus asioida muuten kuin sähköisesti tulee aina turvata valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kaikille, joilla ei sähköiseen asiointiin ole mahdollisuutta. Vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tulee lisätä viestintää myös muilla keinoin kuin vain verkon välityksellä.

Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo

Erityisasiantuntija Päivi Ahosola