Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Osa tätä tehtävää on seurata lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Tarkastelemme taksisääntelyn arviomuistiota ikääntyneiden ihmisten näkökulmasta.
Monet ikääntyneet ihmiset tarvitsevat taksipalveluja liikkumiseen ja mahdollistamaan asioinnit sekä osallistumisen yhteiskuntaan. Haasteet toimintakykyisyydessä sekä julkisen liikenteen vähäisyys tai puuttuminen kokonaan lisäävät osaltaan tarvetta taksipalveluihin. Saatavan palvelun tulee myös aina olla luotettavaa, turvallista ja ammattitaitoista.
Arviomuistiossa todetaan, että muistion on tarkoitus tuottaa tietoa päätöksentekijöille. Vanhusasiavaltuutettu korostaa sitä, että valmistelussa käytettävän aineiston tulee sisältää myös kaikkein iäkkäimpien näkemyksiä palveluista sekä niiden kehittämistarpeista. Tämä on erityisen tärkeää, koska moni yli 80-vuotias on menettänyt ajo-oikeuden tai heillä ei koskaan ole ollut ajokorttia. Yli 80-vuotiailla, ja erityisesti yli 85-vuotiailla, toimintakyvyn ongelmat ovat selvästi yleisempiä kuin sitä nuoremmilla. Nämä yhdessä vaikuttavat yli 80-vuotiailla taksipalveluiden tarpeeseen. Heillä voi myös olla matkustamiseen liittyviä erityistarpeita.
Muistiossa esitetyssä Traficomin kyselytutkimuksessa on kartoitettu eri-ikäisten kansalaisten näkemyksiä ja kokemuksia. Kyselyssä todetaan, että Internet-vastaamisen lisäksi käytettiin täydentäviä puhelinhaastatteluja. Vanhusasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä sitä, että käytetyissä kyselymenetelmissä varmistetaan myös kaikkein iäkkäimpien ihmisten mahdollisuus kommentoida. Kyselyjen toteuttaminen vain nettikyselyinä ei tavoita kaikkia.
Muistiossa todetaan, että lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin tulisi pakollinen taksinkuljettajan koulutus. Erityisryhmien kuljettajakoulutuksen osalta ei kuitenkaan esitetä muutoksia, vaan se säilyisi vapaaehtoisena. Jos tämä koulutus jää vapaaehtoisuuden varaan, vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että erityisryhmien erityistarpeet huomioidaan riittävällä tavalla pakollisessa koulutuksessa.
Liikennepalvelulain mukainen velvoite taksiliikenneluvan haltijalle vastata ja huolehtia siitä, että kuljettaja varmistaa matkustajan turvallisen ajoneuvoon tulon ja siitä poistumisen ja tarjoaa hänelle hänen tarvitsemaansa apua, on tärkeä monen ikääntyneen taksimatkustajan kannalta, samoin kuin se, että kuljettajalla on kyky ottaa huomioon matkustajan toimintarajoituksista johtuvat erityiset tarpeet. Näitä tulisi myös kuljettajakoulutuksessa asianmukaisesti käsitellä. Tärkeää monen taksimatkustajan kannalta on myös laissa asetettu velvoite varmistaa, että kuljettajalla on riittävä vuorovaikutus- ja kielitaito sekä pääasiallisen toiminta-alueen paikallistuntemus.
Kuljettajakoulutuksen lisäksi tulisi selvittää mahdollisen täydennyskoulutuksen järjestämistä kuljettajille.
Helsingissä, 20.6.2024
Päivi Topo, vanhusasiavaltuutettu
Marjut Vuorela, erityisasiantuntija
