Lausunto ohjeluonnoksesta ammattihenkilölainsäädännön soveltamisesta

Vanhusasiavaltuutettu on lausunut sosiaali- ja terveysministeriön ohjeesta ammattihenkilölainsäädännön soveltamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämiseksi.

Vanhusasiavaltuutettu kiittää kaikille avoimesta mahdollisuudesta antaa lausunto ohjeluonnokseen. Arvioimme ohjeluonnosta iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien näkökulmasta.

Iäkkäiden palveluissa tarvitaan monenlaista ammattiosaamista. Yli 75-vuotiaita on Suomessa yli 576 000 ja määrä on kasvamassa. Vaikka suurin osa ikääntyneistä asuu omassa kodissaan ilman palveluita, moni myös tarvitsee iäkkäiden palveluissa työskenteleviä ammattihenkilöitä tuekseen. Vuonna 2021 säännöllistä kotihoitoa käytti 15,7 % 75-vuotta täyttäneistä, ja tehostetun palveluasumisen piirissä heistä oli 6,7 %. (THL 2023, Avohilmo.)

Työvoimapula vanhuspalveluissa on ikääntyneiden kannalta huolestuttavaa. On hyvä että sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lainsäädännön soveltamisohjeen, jolla edesautetaan sitä, että ammattihenkilölainsäädännön sallimat keinot työvoiman riittävyyden turvaamiseksi ovat käytössä.

Ohjeessa korostetaan ammattihenkilölainsäädännön sallimaa joustavuutta työvoiman käytössä. Ohjeessa muistutetaan, että esimerkiksi erilaiset ns. tukipalvelutehtävät, kuten vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa ruoka- ja pyykkihuolto, voidaan siirtää avustavien työntekijöiden tehtäväksi, jolloin nimikesuojattu hoitohenkilöstö voi keskittyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Myös vanhusasiavaltuutetun näkökulmasta tämä on hyvä keino tilanteessa, jossa työvoimasta on pulaa. Hoiva-avustajille on vanhuspalveluissa tarjolla paljon soveltuvia avustavia tehtäviä. On kuitenkin hyvä huomioida ensinnäkin se, että iäkkäiden palveluissa myös korkeammin koulutetun henkilöstön tarve on suuri. Iäkkäillä on usein monia sairauksia, mikä lisää sairaanhoidollisen osaamisen tarvetta henkilöstössä. Lisäksi toimintakyvyn tukeminen sekä sosiaalisiin tuen tarpeisiin vastaaminen edellyttää omaa ammattiosaamistaan. Moni iäkäs tarvitsee laaja-alaisesti useita eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Toiseksi on huomioitava, että liian tiukka ammattiryhmäkohtainen tehtävien määrittely voi aikaansaada hoivatyöhön tehtäväkeskeisyyttä ja joustamattomuutta, jotka eivät palvele tarkoitustaan iäkkäiden asiakkaiden kannalta. Esimerkiksi kotihoidossa tämä voi johtaa siihen, että asiakkaan luona käy moni eri ihminen tekemässä tarkkaan rajattua omaa tehtäväänsä. Asiakkaat ovat usein mieluiten tekemisissä saman tutun ammattihenkilön kanssa. Työnjakomallina yksilövastuisuutta ja asiakaskeskeisyyttä on hoivatyössä yleensä pidetty paremmin asiakkaan tarpeisiin vastaavana kuin tehtäväkeskeistä työnjakoa. Vähintäänkin tarvitaan näiden eri työnjakomallien yhteensovittamista.

Joustamaton työnjako voi haitata sitä, että asukkaille voidaan tarjota kodikas ja turvallinen ilmapiiri. Joustava työnjako puolestaan mahdollistaa esimerkiksi sen, että asukkaat voivat osallistua arjen toimintoihin ja käyttää omia kykyjään. Nämä ovat palvelun laadun ydintekijöitä iäkkäälle asukkaalle. Erityisesti muistisairautta sairastavien asumisyksiköissä arki on luonteeltaan yhdessä elämistä ja hetkeen tarttumista, ja jäykät toimenkuvat sopivat siihen huonosti. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, joka on asukkaiden koti, myös asukkaiden on voitava osallistua voimiensa ja kiinnostuksensa mukaan yhteiseen arkeen askareineen. Asukkaiden ohjaaminen tässä on vaativa tehtävä, jossa on hyötyä esimerkiksi terapiahenkilöstön osaamisesta.

Hoitohenkilöstön työssä jaksamisen vuoksi on tärkeää, että heidän työnsä säilyy mielekkäänä, ja siksi heitä on aidosti kuunneltava tehtäväkuvien kehittämisessä työpaikoilla.

Päivi Topo 
vanhusasiavaltuutettu

Päivi Ahosola
erityisasiantuntija, vanhusasiavaltuutetun toimisto