Hyppää sisältöön

Lausunto ikääntyneiden toimintakyvyn arvioinnista kotikuntoutuksessa

28.7.2022 13.22

Kiitämme Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta siitä, että vanhusasiavaltuutetun toimisto sai mahdollisuuden tuoda esiin näkemyksiään suositusluonnoksesta toimintakyvyn arvioinnista iäkkäiden kotikuntoutuksessa.

Vanhusasiavaltuutettu on uusi, itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka lakisää-teisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden oikeuksien toteutumista. Osa tätä tehtävää on seurata lainsäädännön sekä ohjeistusten kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteis-kunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Vanhusasiavaltuutettu arvioi suositusta ikääntyneiden henkilöiden aseman ja oikeuksien näkökulmasta.

Suositus toimintakyvyn arvioinnista kohdistuu iäkkäiden kotikuntoutukseen. Monelle iäkkäälle mahdollisuus kuntoutukseen kotona on erittäin tärkeää esimerkiksi sen vuoksi, että heidän on vaikeaa liikkua kuntoutukseen kodin ulkopuolelle. Iäkkään koti on juuri se ympäristö, jossa toimintakyky on käytössä, ja siksi hyvä paikka kuntoutukselle. Ikääntyneen väestönosan kasvaessa kodin merkitys kuntoutumisen paikkana pysyy myös tulevaisuudessa suurena. Vanhusasiavaltuutettu pitää hyvänä sitä, että kotikuntoutusta kehitetään. Suositusluonnokseen ja toimintakyvyn arviointiin liittyen on kuitenkin hyvä pohtia seuraavia asioita. 

Suositus toimintakyvyn arvioinnista kotikuntoutuksessa perustuu mittarien huolelliseen arviointiin ja vertailuun. Toimintakykymittausten avulla ikääntyneen tilanne tulee arvioitua systemaattisesti ja kattavasti. Mittarien määrä, RAI-arviointiin liittyvät mittarit mukaan lukien, on suuri. Suosituksen mukaan toimintakyvyn arvioinnissa tulee vieläpä vähintään käyttää mainittuja mittareita. Mittarien käytön perusteeksi esitetään, että toimintakyvyn arvioinnin avulla voidaan suunnata kuntoutusta, osoittaa kuntoutuksen tuloksia, ja samalla mittareiden avulla kerätään tietoa organisaatiolle ja kansalliseen tietopohjaan. Vanhusasiavaltuutettu katsoo, että mittarien käytön tulee aina edistää iäkkään kuntoutujan kuntoutumista myös silloin kun arviointitietoa käytetään palveluiden kehittämiseen. 

Kun RAI-mittariston käyttö on tullut lakisääteiseksi, on erittäin tärkeää, että arvioidaan sen käytön vaikutuksia iäkkäiden saamaan kuntoutukseen ja sen vaikuttavuuteen sekä työntekijöiden työajan kohdentumiseen välittömään ja välilliseen asiakastyöhön.

Suosituksen sivulla 10 luetellaan kotikuntoutusta antavat kuntoutuksen ammattilaiset. Myös tähän kohtaan kaipaisimme enemmän kuntoutujalähtöistä näkökulmaa. Käytännössä arjen kuntoutumisen kannalta merkityksellistä tukea, kuten kodin askareiden ja kaupassa käynnin harjoittelua, voivat tarjota myös vähemmän koulutetut työntekijät, kuten hoiva-avustajat, kun heidät perehdytetään hyvin. Myös heidät voisi mainita suosituksessa. Nyt näkemys kotikuntoutuksesta on ammattilaislähtöinen eikä niinkään kuntoutujalähtöinen.  

Suosituksessa omaiset ja omaisten osallistuminen mainitaan useassa yhteydessä. Vaikka omaisten tuki on monelle tärkeää, tulisi suosituksen eri kohdissa huomioida paremmin se, että omainen voi osallistua ja saada tietoa vain kuntoutujan luvalla. Tämä toki luvussa 5.3. mainitaankin. Suosituksen yhtenä hyötynä esitetään myös, että sen avulla omainen voi valvoa kuntoutujan kuntoutumisprosessin toteutumista suhteessa suositukseen. Vanhusasiavaltuutettu huomauttaa, että kuntoutujat ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa tällaiseen omaisten valvontaresurssiin nähden, eikä kaikilla ole lainkaan arkeen/hoitoon osallistuvaa omaista, eivätkä kaikki omaiset ole välttämättä kykeneviä toimimaan kuntoutujan edun mukaisesti. Kuntoutujan ja mahdollisen omaisen on voitava luottaa siihen, että kotikuntoutuksen ammattilaiset toimivat ammattiosaamisensa ja suosituksen mukaisesti. Suositukseen ei ole syytä kirjata omaisten valvontamahdollisuudesta.

Vanhusasiavaltuutettu haluaa vielä tuoda esille, että kuntoutuksen ja tässä tapauksessa toimintakyvyn arvioinnin ja mittausten paikkana koti on erityinen juuri siksi, että se on kuntoutujan oma arkiympäristö. Kuntoutujalähtöiselle toiminnalle on siten erityisen vahvat perusteet. Kodin tulee säilyä kotina, jossa iäkäs kuntoutuja päättää asioista itse, myös siitä minkälaiseen arviointiin ja mittaamiseen haluaa osallistua. Kuten Vilhelmiina Lehto-Niskalan (2021) väitöskirja osoittaa, ikääntyneet ja ammattilaiset ymmärtävät toimintakyvyn usein eri tavalla. Vaikka kuntoutuksen ammattilaiselle voi olla selvää, miksi ja miten toimintakykyä tulee mitata, iäkäs kotikuntoutuja ei välttämättä ymmärrä asiaa samalla tavalla. Kuntoutusta tulee voida saada joka tapauksessa, vaikkei motivoituisikaan kaikkiin toimintakykymittauksiin. Iäkkäälle ihmiselle kuntoutuksen ammattilaisen tekemä kotikäynti saattaa olla hyvin merkityksellinen myös vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmasta, etenkin jos hänellä ei käy paljoa muita vieraita. 


Vanhusasiavaltuutettu        Päivi Topo
Erityisasiantuntija         Päivi Ahosola
 

Lausunto