Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain 22 §:n ja sosiaalihuoltolain 50 §:n muuttamisesta

Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden ihmisten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Vanhusasiavaltuutettu seuraa lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioi niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Tarkastelemme hallituksen esityksen luonnosta ikääntyneiden ihmisten näkökulmasta.

Nyt lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 22 §:ää muutettaisiin siten, että jatkossa hyvinvointialueella, Helsingin kaupungilla ja HUS-yhtymällä ei olisi enää lakisääteistä velvollisuutta huolehtia siitä, että sen asukas tai terveyskeskuksen potilas saa
perusterveydenhuollossa terveydentilaansa koskevan ajokorttilaissa tarkoitetun todistuksen tai lausunnon. Jatkossa ajokorttilausunto olisi lähtökohtaisesti hankittava yksityiseltä palveluntuottajalta. Lakiehdotus ei koskisi erikoissairaanhoitoa.

Sen lisäksi, että kustannukset kohdistuvat pääosin ikääntyneisiin 70 vuotta täyttäneisiin, esityksellä on vaikutuksia erityisesti pienituloisiin ikääntyneisiin. Tämä todetaan sekä yhteiskunnallisten että taloudellisten vaikutusten arvioinnissa (s. 8 ja 9.) seuraavasti: ”Esityksellä olisi vaikutuksia erityisesti pienituloisiin ikäihmisiin, joilta vaaditaan lääkärinlausuntoa ajoterveydestä ajokorttilaissa säädetyin aikavälein. Suuri osa ikään perustuvista lausunnoista vaaditaan laajennettuina lääkärinlausuntoina, joiden kustannukset ovat korkeammat.”

Kuten luonnoksessakin todetaan, ei kaikista pienituloisimmilla ole välttämättä taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisen sektorin palveluita. Vaikka keskieläke on noussut, yhä edelleen pienituloisten eläkeläisten joukko on suuri ja heistä monella on ajokortti. Mikäli ajokorttilausunnot siirretään yksityiselle terveydenhuollolle, on varmistettava se, ettei lausunnon hinta nouse nykytasosta. Luonnoksessa todetaan myös, että asiakasmaksujen maksukatto ei koskisi yksityiseltä palveluntuottajalta hankittuja lausuntoja.

Lisäksi esitys asettaa välillisesti kaupungeissa ja haja-asutusalueilla asuvat henkilöt eriarvoiseen asemaan, sillä haja-asutusalueella mahdollisuus käyttää julkista liikennettä on usein huonompi, ja liikkumiseen tarvitaan useammin autoa kuin kaupungeissa. Vanhusasiavaltuutettu toteaa, että oma auto on monelle ikääntyneelle välttämätön kulkuväline erityisesti asioinnissa. Tämä koskee niin taajamissa asuvia kuin taajamien ulkopuolella asuvia.   

On myös mahdollista, että joillakin alueilla järjestettäisiin lakimuutoksesta huolimatta edelleen lakisääteistä laajempia palveluita ja tarjottaisiin ajokorttiin liittyviä lääkärinlausuntoja. Kaikilla alueilla ei välttämättä myöskään ole kattavaa yksityistä palvelutuotantoa. Tämä voisi aiheuttaa alueellista eriarvoistumista.

Ajokorttilausunnon alaikärajaa on perusteltua harkita nostettavaksi

Vanhusasiavaltuutettu esittää, että tässä samassa yhteydessä harkitaan ajokorttilain uudistamista siten, että alaikärajaa ajokorttilausunnon vaatimiselle nostetaan vastaamaan yli 70-vuotiaan väestön nykyistä terveydentilaa ja toimintakykyä. Suomalaiset väestötutkimukset ovat osoittaneet kiistatta suurta kohenemista yli 70-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmien toimintakyvyssä viimeisten vuosikymmenten aikana, mikä heijastelee hyvin myös heidän terveydentilaansa.
 
Kognitiivista toimintakykyä eli tiedonkäsittelykykyä on tutkittu Suomessa 28 vuoden aikavälillä. Tulosten mukaan kaikilla kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueilla 75-vuotiaiden toimintakyky on merkittävästi parempi kuin 28 vuotta aiemmin 75-vuotiailla. Merkittävää kohentumista on tapahtunut kaikilla mitatuilla kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueilla, myös 80-vuotiailla verrattaessa saman ikäisiin 28 vuotta aiemmin. Kognitiivinen toimintakyky on kohentunut sekä naisilla että miehillä. (ks. liitteenä oleva taulukko, lähde: Munukka ym. 2021).

Samoin 75-vuotiaiden ja 80-vuotiaiden fyysinen maksimaalinen toimintakyky on kohentunut huomattavasti 28 vuoden aikana. Ero on huomattava ja tilastollisesti merkitsevä niin kävelynopeudessa kuin lihasvoimassakin kummassakin ikäryhmässä sekä naisilla että miehillä. (ks. liitteenä oleva taulukko, lähde: Koivunen ym. 2021)

Myös muut väestötutkimukset ovat osoittaneet, että yli 70-vuotiaiden toimintakyky on kohentunut vuosikymmenten aikana huomattavasti, vaikka erot sosioekonomisten ryhmien kesken ovat edelleen suuret Suomessa (Parikka ym. 2020a, 2020b).
 
Vanhusasiavaltuutettu ehdottaa, että harkitaan ajokorttilausuntojen alaikärajaksi 75-80-ikävuotta nykyisen 70-vuoden sijaan. Tämä vähentäisi myös haettavien lausuntojen määrää ja näin turvaisi terveyspalvelujen riittävyyttä tilanteessa, jossa terveyspalvelujen saatavuus on seurantatietojen mukaan heikentynyt ja alaa vaivaava työvoimapula tulee lähivuosina todennäköisesti entisestään vaikeutumaan. Yläikärajan nostaminen vähentäisi myös ikääntyneiden ajokortin uusimiseen liittyviä kuluja.

Helsingissä, elokuun 7. päivänä 2024

Päivi Topo, vanhusasiavaltuutettu
Saidi Backman, asiantuntija

  
Viitatut lähteet
Koskinen S, Martelin T, Sainio P,Sihvonen A-P. Paalanen L, Stenholm S & Aromaa A. (2022) Väestön terveys ja vanheneminen. Teoksessa Rantanen T, Kokko K, Sipilä S & Viljanen A (toim). Gerontologia. Duodecim 2022.

Koivunen K, Sillanpää E, Munukka M, Portegijs E & Rantanen T (2021) Cohort Differences in Maximal Physical Performance: A Comparison of 75- and 80-Year-Old Men and Women Born 28 Years Apart. The journals of gerontology. Series A, Biological sciences and medical sciences. 2021 Jun 14;76(7):1251-1259. doi: 10.1093/gerona/glaa224.

Munukka M, Koivunen K, von Bonsdorff M, Sipilä S, Portegijs E, Ruoppila I & Rantanen T (2021) Birth cohort differences in cognitive performance in 75- and 80-year-olds: a comparison of two cohorts over 28 years. Aging Clinical and Experimental Research Jan;33(1) Springer. 57–65.

Parikka S, Koponen P, Koskela T, Härkänen T, Kilpeläinen K, Tarkiainen L, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Martelin T & Koskinen S (2020) Terveyden eriarvoisuus sosioekonomisen aseman ja asuinpaikan mukaan. Teoksessa Kestävän kehityksen Suomi. Väestöliiton väestöpoliittinen raportti 2020 (toim. Tiia Sorsa), s. 91-116. Helsinki: Väestöliitto ry. Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia E54.

Parikka S, Koskela T, Ikonen J, Kilpeläinen H, Hedman L, Koskinen S, & Lounamaa A. (2020) Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020. Verkkojulkaisu: thl.fi/finsote