Lausunto: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden ihmisten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Vanhusasiavaltuutettu seuraa lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioi niiden vaikutuksia ikääntyneisiin.

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan yli 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Heistä 75 vuotta täyttäneitä on noin 670 000 ja yli 90-vuotiaita yli 60 000. Iäkkäiden ihmisten osuus väestöstä on suuri ja kasvaa edelleen.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia ja terveydenhuoltolakia. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa muutettaisiin hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen ja johtamiseen liittyvää sääntelyä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaan liittyvää sääntelyä. Terveydenhuoltolaissa muutettaisiin vastaavan lääkärin vastuisiin ja tehtäviin liittyvää sääntelyä sekä sääntelyä koskien hyvinvointialueen menettelyä tilanteessa, jossa hoidon lakisääteiset enimmäisajat ovat vaarassa ylittyä.

Järjestämislaki

Monituottajuuden vahvistaminen voi edesauttaa iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja yhdenvertaisuutta, mutta edellyttää hyvinvointialueelta vahvaa iäkkäiden tarpeiden ja hoidon osaamista, palvelutuotantoa ja omaa henkilöstöä. Myös hoidon jatkuvuutta on tärkeä seurata, sillä monen tuottajan palveluita käytettäessä monimutkaisista terveyshaasteista ja sosiaalisista ongelmista kärsivän iäkkään hoidon jatkuvuus voi vaarantua.

Iäkkäiden palveluissa ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstöstä hieman yli puolet työskentelee yksityisen palveluntuottajan yksikössä (THL 2026), joista valtaosa tuottaa hyvinvointialueille ostopalveluita. Kotihoidon osalta osuus on huomattavasti pienempi mutta kasvussa. Erot alueiden välillä ovat suuria. Viime aikoina on tuotu julkisuudessakin esille lukuisia iäkkäiden palveluiden epäkohtia. Myös vanhusasiavaltuutettu saa palautetta hoivan laadusta. Hyvinvointialueen valvonta- ja ohjaustoimet ovat keskeisessä roolissa ongelmiin puuttumisessa. Siksi on tärkeää, että hyvinvointialueilla on riittävästi omaa palvelutuotantoa, henkilöstöä ja iäkkäiden palveluissa tarvittavaa osaamista, jotta hyvinvointialue kykenee huolehtimaan järjestämisvastuussa olevista tehtävistään.

Iäkkäiden palvelujen saatavuuden ja laadun ongelmat ovat niin suuria, että ne heijastuvat paitsi iäkkäiden hyvinvointiin myös muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vanhusasiavaltuutettu on ehdottanut kansallista kehittämisohjelmaa iäkkäiden palveluiden kokonaisuudesta, jotta voidaan varmistaa ikääntyneiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyys kaiken ikäisille. Tässä yhteydessä voitaisiin tarkastella iäkkäiden palveluiden järjestämisen ja tuottamisen kokonaisuutta osana sosiaali- ja terveyspalveluja.

Palvelutarpeen arviointi

Sote-järjestämislakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 a §, johon siirrettäisiin kumottavasta 12 §:n 3 momentista palvelutarpeen arviointia sosiaalihuollon palvelujen hankinnan yhteydessä koskeva säännös. Muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyisen säännöksen tulkintaa vaan jatkossakin hyvinvointialueen olisi vastattava palvelutarpeen arvioinnista hankkiessaan sosiaalihuollon palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä ja kannatettavana, että sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi on jatkossakin julkisen toimijan vastuulla.

Terveydenhuollon johtaminen

Hyvinvointialueen johtamiseen liittyen sote-järjestämislain 8 §:ää täydennettäisiin siten, että hyvinvointialueen johtamisessa sekä sen toiminnan ohjauksessa ja valvonnassa olisi oltava lääketieteen, sosiaalitieteiden ja hoitotieteen asiantuntemusta. Tätä voidaan pitää kannatettavana, sillä iäkkäiden kohdalla lääketieteen ohella korostuu myös sosiaalitieteellinen ja hoitotieteellinen ymmärrys ihmisen tarpeisiin vastaamisesta ja kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Tältä osin on syytä pohtia, olisiko tarpeen säätää vastaavan lääkärin ja sosiaalihuollon vastaavan viranhaltijan lisäksi hoitotyön johtavasta viranhaltijasta. 

Vanhusasiavaltuutettu pitää kannatettavana, että terveydenhuollon vastaavan lääkärin tehtäviä täsmennetään kattamaan kustannusvaikuttavuus, yhdenvertaisuus ja palveluiden integraatio. Nämä ovat olennaisia tavoitteita myös iäkkäiden käyttämiä sosiaali- ja terveyspalveluita arvioitaessa ja kehitettäessä. 

Helsingissä 15.7.2026
Vilhelmiina Lehto-Niskala, erityisasiantuntija